Kirjallisuuteen perustuvassa kandidaatin tutkielmassa tutkimustehtävänä oli selvittää ja kuvata lapsuudessa koetun vanhempien eron vaikutuksia elämään. Aineisto kerättiin maaliskuussa 2020. Mukaan valikoitui 8 tutkimusta, joiden analysoinnissa käytettiin menetelmänä induktiivista sisällönanalyysia.

Vanhempien eron todettiin aiheuttavan lapsille monenlaisia tunteita ja pelkoja. Riidattomien vanhempien ero nähtiin olevan lapsille odottamaton ja enemmän haitallinen, kun taas hyvin riitaisten vanhempien erolla nähtiin olevan myönteisiä vaikutuksia lapsen elämään ja lasten kokeneen eron tuolloin enemmän helpotuksena. Vanhempien hyvä yhteistyö sekä lapsen ja vanhemman suhteen säilyminen nähtiin erityisen merkityksellisinä. Yhteistyö vanhempien välillä osoittautui kuitenkin tutkimusten valossa usein riitaisaksi. Mitä riitaisammat vanhemmat olivat, sitä enemmän siitä aiheutui huolta lapsille. Vanhempien riitoja aiheuttivat usein lapsen asioiden järjestelyyn liittyvät asiat. Lojaalisuusristiriitaan joutuminen oli lapsille erityisen vahingollista. Osa tutkimuksista oli sitä mieltä, että lasten suhde vanhempaan etääntyi eron jäl-keen, osa näki suhteen säilyneen ennallaan. Etääntymistä nähtiin tapahtuneen eniten pojan ja isän välisissä suhteissa. Vanhempien eron kokeneilla lapsilla todettiin enemmän elämänmuutoksia- ja tapahtumia sekä enemmän negatiiviseksi nähtyjä elämäntapahtumia kuten lyhyempää koulutusta ja omia avioeroja. Lapsuudessa koetun vanhempien eron todettiin myös suurentavan riskiä omille pari- ja ihmissuhdeongelmille. Eronneiden vanhempien lapsilla, erityisesti tytöillä, havaittiin lisäksi vertailuryhmiä enemmän psyykkistä oireilua kuten masennusta ja ahdistusta.