Tämän tutkielman tarkoitus on syventyä teknologisten artefaktien moraalitoimijuuden kysymykseen ja aktiivisuusmittareihin moraalifaktoreina, joiden tarkoituksenmukaiset positiiviset vaikutteet käyttäjäänsä ovat samanaikaisesti aksidentaalisesti negatiivisia. Moraalifaktori on Philip Breyn struktutraalietiikan käsite. Strukturaalietiikka huomioi moraalitoimijuuden kysymyksessä verkoston, jossa teknologinen artefakti tuotetaan ja sitä käytetään. Näkemyksen keskiössä on ajatus siitä, ettei teknologisilla artefakteilla ole moraalista toimijuutta, mutta niillä on moraalisia rooleja eli ne ovat moraalifaktoreita. Poliittisessa, tieteellisessä ja kulttuurisessa puheessa sekä käytännöissä, jotka saavat vaikutuksensa uusliberaalista ajattelusta ja healthismistä, fyysinen aktiivisuus nähdään hyveenä. Tämän hyveellisyyden jahtaaminen sekoittuu terveyden pakonomaiseen tavoitteluun, josta muodostuu elämän ensisijainen huolenaihe. Ihmisen ollessa jatkuvasti huolissaan terveydestään ja tavoitellessaan sitä ulkoa päin annetuin määräyksin alkaa inhimillinen toimija ikään kuin mekaanistumaan. Samalla teknologisen artefaktin, tämän tutkielman kontekstissa aktiivisuusmittarin, vaikuttava voima käyttäjäänsä lisääntyy, jolloin siihen aletaan luottaa omaa inhimillistä kokemusta enemmän. Tutkimuksessani osoitan aktiivisuusmittareiden kantavan sisällään uusliberaalin ajattelun ja healthismin eli terveysaatteen seostunutta ideologiaa, joka tuottaa käyttäjälleen käsitystä hyveellisestä ihmisestä ja aiheuttaa muutoksia subjekti-objekti -asetelmaan aktiivisuusmittarin ja ihmisen välille. Yhteenvedossa keskityn tutkimusta koskevan yleiskatsauksen lisäksi tutkimusprosessin avaamiseen, nostamaan esiin pois rajautuneita tutkimussuuntia ja esittämään jatkotutkimusehdotuksia muun muassa teknologian ja yhteiskunnan välisen suhteen tutkimiseen hyvinvoinnin näkökulmasta.