Tarkastelemme artikkelissamme käsitteellisen ajattelun kehittymistä ilmiölähtöisessä oppimiskontekstissa yliopisto-opintojen alkuvaiheessa. Tutkimuksen kohteena olivat Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden perusopintojen Vuorovaikutus ja yhteistyö -kurssin opiskelijoiden laajat luentopäiväkirjat ja esseet. Näissä teksteissä opintojaksolla käsiteltyjä teoreettisia vuorovaikutusilmiöitä peilattiin omiin kokemuksiin tai käytännön esimerkkeihin. Tutkimuksemme teoriakehikko perustuu tieteellisen ajattelun, oppimisen henkilökohtaistamisen ja reflektion näkökulmiin. Tutkimme teksteistä, millaisia teorian ja käytännön yhteyksiä opiskelijat rakensivat ja minkälaista reflektiota ilmeni. Analyysi eteni aineistolähtöisesti. Erittelimme teksteistä laadullisesti erilaisia ymmärryksen rakentamisen tapoja ja tulkitsimme niitä reflektiivisen toiminnan kehyksessä. Löysimme kolme ymmärryksen rakentamisen tapaa, jotka nimesimme kuvailuksi, tulkinnaksi ja kyseenalaistamiseksi. Kuvailussa vuorovaikutusilmiöstä nostettiin yksittäisiä tekijöitä, joita reflektoitiin suhteessa itseen tai omaan arkikokemukseen. Tulkinnassa ja tutkivassa reflektiossa sekä kyseenalaistamisessa ja systeemitason reflektiossa ilmiön syvällinen ymmärtäminen näkyi teoriatiedon henkilökohtaistumisena ja käsitteellisenä toimijuutena. Lähes kaikki tekstit sisälsivät kuvailua ja itsereflektiota, kun taas tulkintaa ja tutkivaa reflektiota esiintyi puolessa teksteistä. Sen sijaan kyseenalaistava systeemitason reflektio oli harvinaista. Tutkimus osoittaa, että ilmiölähtöisessä oppimisessa teorian ja käytännön sidosten painottaminen tukee käsitteellistä ajattelua.