Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä suhdeperustaisuus –käsite (relationship-based practice) tarkoittaa sosiaalityössä viime vuosikymmenien tutkimusten perusteella. Tarkastelen kirjallisuuskatsauksessa suhdeperustaisuus –käsitettä käsiteanalyysin avulla. Aineistona minulla on kansainvälisiä tutkimuksia suhdeperustaisuudesta. Suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa on tutkittu paljon vuorovaikutusta ja dialogia, mutta siitä ei ole käytetty käsitettä suhdeperustaisuus. Suomalaisessa tutkimusperinteessä on vasta viime vuosina alettu käyttää suhdeperustaisuuden käsitettä tiedonmuodostuksen ja toimijuuden tutkimuksissa.

Suhdeperustaisuudella on läheinen suhde terapeuttiseen työhön johtuen psykoanalyyttisesta ja casework taustasta. Suhdeperustaisuutta lähestymistapaa voidaan toteuttaa eri taustateorioilla ja viitekehyksillä. Tärkeintä on kiinnittää huomiota sosiaalityöntekijän vuorovaikutus- ja tunnetaitoihin, jotta hän voi vastata asiakkaan tarpeisiin. Jotta sosiaalityöntekijä ei kuormitu liikaa, tarvitsee hän tukea työhönsä. Suhdeperustaisella työllä on omat haasteensa uusliberaalisessa ja taloudellisesti tiukassa yhteiskunnassa, jossa tehokkuus ja taloudellisuus ovat hyvinvoinnin edellä.

Suhdeperustaisen työotteen lisääntyessä Suomessa varsinkin lastensuojelun sosiaalityössä, olisi myös suhdeperustaisen työn tutkimusta lisättävä. Tarvitsemme lisää tietoa, kuinka sosiaalityöntekijät ovat omaksuneet suhdeperustaisen työotteen sekä yhteneväiset tavat tehdä suhdeperustaista työtä. Tarvitsemme lisäksi vaikuttavuustutkimusta menetelmästä ja siitä, että vastaako se asiakkaiden tarpeisiin.