Tutkimuksen tuloksena oli kaksitoista nuorisoteemaa, joiden lisäksi käsittelin nuorten ohjauksen omana teemana omassa luvussaan. Toisaalta nuorista ja nuoruudesta muodostui hallitusohjelmien perusteella kuva tulevaisuuden toivoista, aktiivisista ja osaavista kansalaisista, jotka siivittävät Suomea kansainväliseen menestykseen. Toisen näkökulman perusteella nuoret kuvailtiin ryhmänä, joka tarvitsee yhteiskunnan hallintaa ja huomiota, jotta heidän mahdollinen potentiaalinsa voitaisiin joskus saada yhteiskunnan käyttöön.

Päädyin 2000-luvun hallitusohjelmien nuorten ohjaustyön tarkastelussa siihen, että ohjaus ottaa jatkuvasti suurempaa roolia yhteiskunnallisena ratkaisukeinona nuorten ongelmiin. Ohjauksen tavoitteet suuntautuvat yhteiskunnallisen keskustelun mukaisesti yksilöllistämään ja vastuuttamaan nuoria. Ohjauksen avulla yhteiskunta voi tukea nuorten omakohtaisia elämänpolkuja. Ongelmien ratkaisukeinona ohjaus antaa yhteiskunnalle mahdollisuuden ohjata nuoria niin yksilö- kuin ryhmätasollakin. Nuorisoteemojen lisäksi erittelin tutkimuksessa kahdeksan retorista nuorisodiskurssia, joiden avulla hallitukset pyrkivät vakuuttamaan nuoriso-poliittista päätöksentekoaan. Retoriikan keinoina olivat joko tietynlaiset sanamuodot, kuten erityishuomion kiinnittäminen ja passiiviset aikamuodot tai mielikuvien tuottaminen esimerkiksi uhkakuvien tai yhteiskunnallisten mahdollisuuksien avulla.

Tutkimus antaa ajankohtaista tietoa siitä, miten merkittävästi hallinnon tuottamat nuorisokuvat vaikuttavat kollektiiviseen ymmärrykseen. Lisäksi tutkimuksen tulokset osoittavat, että hallitusohjelmissa käytetään runsaasti retoriikkaa, jonka avulla poliittisia päätöksiä pyritään teke-mään uskottavimmiksi. 2000-luvun hallitusohjelmien perusteella voidaan päätellä, että ohjaustyön rooli yhteiskunnassa on koko ajan laajenemassa ja sen vuoksi siihen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota.