Johdanto. On ollut jo kauan tiedossa, että eksentrisessä ja konsentrisessa voimantuotossa on eroa. Lisäksi on tiedetty, että eksentrinen ja konsentrinen voimaharjoittelu vaikuttavat eri tavoin voimantuottoon. Tämä opinnäytetyö on osa laajempaa tutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka maksimaalinen eksentrinen ja konsentrinen voimaharjoittelu vaikuttavat maksimaaliseen eksentriseen ja konsentriseen voimantuottoon ja kuinka maksimaalinen eksentrinen voimaharjoittelu vaikuttaa konsentriseen voimaan ja kuinka maksimaalinen konsentrinen voimaharjoittelu vaikuttaa maksimaaliseen eksentriseen voimantuottoon. Menetelmät. Osallistujat valittiin satunnaisesti kahteen interventioryhmään: yksi, joka harjoitteli vain eksentrisesti (N = 11) ja toiseen, joka harjoitteli vain konsentrisesti (N = 12). Osallistujat olivat fyysisesti aktiivisia nuoria miehiä iältään 21‒36-vuotiaita. Tutkimukseen osallistui yhteensä 23 (N = 23) henkilöä. Harjoituksiin ja mittauksiin käytettiin isokineettistä penkkipunnerruslaitetta. Isokineettisen penkkipunnerruslaitteen kulmanopeus säädettiin 0.2 millisekuntiin (ms) ja tangon lepoaika 2000 millisekuntiin. Osallistujille annettiin 10 viikkoa kestävä harjoitusohjelma. Sarjat vaihtelivat 2-4 välillä ja toistot 3-4 välillä riippuen harjoitusjakson vaiheesta. Tulokset. Maksimaalinen eksentrinen voima ei parantunut tämän intervention aikana maksimaalisen eksentrisen voimaharjoittelun (eks/eks) avulla. Alenema oli -146 newtonia (p = 0.01; -10.3%) verrattuna ensimmäiseen mittaukseen. Tämä löydös ei ole aikaisempien tutkimustulosten mukainen. Maksimaalinen konsentrinen voima kasvoi 12.0 % (109 newtonia; p = 0.00) maksimaalisen konsentrisen voimaharjoitteluryhmän osallistujien keskuudessa (kon/kon). Eksentrisellä voimaharjoittelulla oli positiivinen vaikutus maksimaaliseen konsentriseen voimantuotoon (eks/kon) (14.1%; p = 0.03). Maksimaalinen konsentrinen voima lisääntyi 86 newtonia eksentrisellä voimaharjoitteluryhmällä. Maksimaalinen eksentrinen voima ei kasvanut konsentrisella voimaharjoitteluryhmällä (con/eks) (-31; -2.4%; p = 0.69). Tilastollisesti merkittävä ero havaittiin eks/eks vs. kon/kon harjoitteluryhmien välillä (p = 0.00). Pohdinta. Hypoteesimme oli, että maksimaalinen eksentrinen voimaharjoittelu olisi yhteydessä lisääntyneeseen maksimaaliseen eksentriseen voimantuottoon. Tämä löydös on ristiriidassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Yksi mahdollinen selitys tälle erikoiselle lopputulokselle voi olla se, että osallistujat olivat heikosti reagoivia, joilla voima ei kehity kuten se normaalisti kehittyisi. Toinen selitys voi olla se, että harjoitteluprotokollan ärsyke ei ollut tarpeeksi korkea antamaan vasteita lihasvoimaan. Tämä tutkimus antaa meille tukea siihen, että maksimaalisella voimaharjoittelulla on mahdollista parantaa maksimaalista konsentrista voimasuoritusta. Lisäksi maksimaalinen konsentrinen voimaharjoittelu ei paranna eksentristä voimantuottoa. Käytännön sovellutuksena voidaan sanoa, että eri urheilulajien urheiluvalmentajat, henkilökohtaiset valmentajat ja muut liikunta- ja terveystieteiden ammattilaiset voivat hyödyntää tämän tutkimuksen tietoa ja tuloksia käytännönläheisessä työssään parantaakseen urheilijoiden fyysistä suorituskykyä ja hyvinvointia. On tärkeää pitää mielessä, että maksimaalinen eksentrinen voimaharjoittelu ei välttämättä kehitä eksentristä voimantuottoa. Sen sijaan esim. pyöräilijöille voidaan sanoa, että maksimaalinen konsentrinen voimantuotto voi parantaa heidän kestävyyssuoritustaan.