Viime vuosien aikana maahanmuuttajien osuus terveydenhuollon asiakkaina on noussut, ja terveydenhuollon ammattilaisilta vaaditaan nyt yhä enemmän kykyä työskennellä eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Muun muassa haasteet viestinnässä, tulkkien käyttö, ja asiakkaiden mahdolliset traumataustat voivat lisätä työn aiheuttamaa stressiä ja vaikuttaa työhyvinvointiin. Tämä tutkimus tarkastelee lääkinnällisen kuntoutuksen ammattilaisten näkemyksiä kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta, kompetenssista ja työhyvinvoinnista. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta lääkinnällisen kuntoutuksen ammattilaista, minkä jälkeen se analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Haastatteluissa ilmenneitä teemoja olivat muun muassa tulkkien rooli vuorovaikutuksessa maahanmuuttajapotilaiden kanssa, mahdolliset traumataustat, sekä oletetut kulttuurierot. Nämä tekijät saattavat vaikeuttaa vuorovaikutusta ja tehdä työskentelystä työläämpää. Toisaalta, samanlaiset tekijät usein myös hankaloittavat vuorovaikutusta ja työtä suomalaisten potilaiden kanssa. Muun muassa joustavuus, aiempi kokemus sekä ammattimainen työote koetaan hyödylliseksi, kuten myös yleinen tietämys maahanmuuttajapotilaan lähtömaan tilanteesta. Työskenteleminen eri taustoista tulevien ihmisten kanssa auttaa myös tulevissa kohtaamisissa, ja työtavat, joita opitaan maahanmuuttajia hoitaessa voivat olla avuksi myös muiden potilaiden kanssa. Työskentely maahanmuuttajapotilaiden kanssa, ja siihen liittyvät tekijät, herättävät sekä positiivisia että negatiivisia tunteita, ja aineisto viittaa siihen, että suurin osa työhyvinvointia heikentävistä tekijöistä liittyy työn organisointiin, ei niinkään kulttuurieroihin vuorovaikutuksessa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan tehdä suosituksia muun muassa terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen sekä huomioita tulkkitoimistoille. Lisäksi muutokset työn organisointiin saattaisivat parantaa lääkinnällisen kuntoutuksen ammattilaisten työhyvinvointia.