Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella nuorten maahanmuuttajien osallisuuden kokemuksia sekä heitä ohjanneiden valmentajien kokemuksia nuorten osallisuuden edistämisestä ja sen haasteista. Haastattelin tutkimukseen Osallisuuden polku maahanmuuttaja nuorelle hankkeen kolmea työntekijää sekä kolmea hankkeeseen osallistunutta nuorta. Tutkin aihetta aineistolähtöisesti tarkastellen mikä nuorten osallisuuden kokemuksissa nousi nuorten kertomusten pohjalta merkitykselliseksi ja miten valmentajien kokemusten mukaan nuorten osallisuutta voidaan edistää ja mikä sitä haastaa ja ymmärtääkseni paremmin juuri näiden valmentajien osallisuuden edistämistä halusin myös kysyä, miten valmentajat osallisuutta määrittelevät, mitä se heille merkitsee. Taustafilosofianani olivat fenomenologis-hermeneuttiset näkemykset kokemusten ymmärtämisestä ja tulkitsemisesta. Aineiston keräsin teemahaastatteluin kevään ja kesän aikana 2019 ja analysoin seuraten Braunin & Clarken (2006) kuusivaiheista temaattista analyysiä.

Tutkimuksen tulosten perusteella osallisuus näyttäytyi moninaisena ilmiönä ja sen edistäminen vaati valmentajalta moninaista osaamista. Nuorten osallisuudessa ja sen edistämisessä yhteisiksi teemoiksi nuorten ja valmentajien analyyseissä nousi tuen ja avun saamisen merkitys nuorten osallisuuden toteutumiseksi, ohjaajan ja nuoren hyvän ja luottamuksellinen suhteen tärkeys, omaan elämään vaikuttamisen sekä merkityksellisten asioiden saavuttamisen mahdollisuudet sekä läheiset ihmiset ja ystävien saamisen merkitys. Nuorten osallisuutta ja sen edistämistä nähtiin haastavan muun muassa kotoutumisprosessin hitaus ja epävarmuus maassa pysymisestä, koulupaikkoihin ja töiden saamiseen liittyvät haasteet sekä ihmisiin tutustumisen vaikeus ja ikävät, jopa rasistiset kokemukset.