Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten pelitekoäly vaikuttaa pelaajan kokemaan haastavuuteen hiiviskelypeleissä. Hiiviskelypeleissä pelaajan tavoitteena on selvitä erilaisista tehtävistä pysytellen samalla mahdollisimman huomaamattomana. Olen itse kiinnostunut pelitekoälystä ja siksi päädyin myös kyseiseen tutkielman aiheeseen.

Teoreettisessa viitekehyksessä käyn läpi pelitekoälyä eri näkökulmista. Esittelen pelitekoälyä yleisesti, ja kerron miten se eroaa yleisestä tekoälyn käsitteestä. Käyn myös läpi tekoälyn eri osa-alueiden toteutustapoja ja annan esimerkkejä erilaisista toteutuksista oikeissa peleissä. Lisäksi esittelen pelikokemuksen käsitettä ja sen tutkimiseen käytettäviä menetelmiä.

Käytin tutkimuksessani kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, jonka lisäksi keräsin myös kvantitatiivista dataa. Haastattelin joukkoa pelaajia, joilla oli jo ennestään kokemusta genren peleistä. Haastateltavat pelasivat kehittämääni peliprototyyppiä ja keskustelimme heidän kokemuksistaan prototyyppiin liittyen. Peliprototyyppi koostuu kolmesta samanlaisesta pelikentästä, joissa kussakin on käytetty eri tavalla käyttäytyvää tekoälyvastustajaa. Käyn prototyypin koostumuksen myös tarkemmin läpi tutkielmassa.

Haastatteluiden perusteella voin todeta, että peliprototyypin tekoälyillä oli suuri vaikutus koettuun haastavuuteen. Tekoäly ei ainoastaan vaikuttanut haastavuuden tasoon, vaan myös siihen, millä tavalla tekoäly haastoi pelaajan. Staattisesti käyttäytynyt tekoäly tarjosi mekaanisen ja muistamista vaativan haasteen, kun taas satunnaisesti käyttäytyvä tekoäly pakotti haastateltavan reagoimaan dynaamisesti muodostuviin tilanteisiin.