Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisena ilmiönä nuorten kasautuneet uhrikokemukset näyttäytyvät suomalaisessa kontekstissa sekä tarkastella sen yhteyksiä ekologista mallia mukaillen yksilöön, perheeseen ja vapaa-aikaan liittyviin tekijöihin. Nuorten kasautuneet uhrikokemukset on suomalaisessa tutkimuksessa vähälle huomiolle jäänyt aihe, jonka seuraukset ovat kuitenkin mittavat sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Nuorten suojeleminen erilaisilta uhrikokemuksilta linkittyy vahvasti sosiaalityön ytimeen sekä suoran asiakastyön että laajemman yhteiskunnallisen vaikuttamistyön kautta.

Tutkimuksen aineistona on käytetty vuoden 2013 Lapsiuhritutkimusta, jonka on tuottanut Oikeusministeriö, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Sisäministeriö sekä Sosiaali- ja terveysministeriö. Osa-aineistoksi on poimittu kyselyyn vastanneet yhdeksäsluokkalaiset nuoret. Vastaajista muodostettiin kaksi ryhmää: uhrikokemusten kasautumista kokeneet (n=496) ja ei kokeneet (n=4599). Uhrikokemusten kasautumisen rajaksi määrittyi kahdeksan uhrikokemusta. Aineistolla kyettiin kartoittamaan 23 erilaista uhrikokemusta sekä uhrikokemuksista koostuvat kuusi moduulia: rikokseksi luokiteltava väkivalta, vertaissuhteissa tapahtuva väkivalta, aikuisten nuoriin kohdistama väkivalta, perheenjäseniin kohdistuvan väkivallan todistaminen, seksuaalinen väkivalta sekä internetissä tapahtuva häirintä. Uhrikokemusten kasautumista raportoineista nuorista 65 % oli kokenut uhrikokemuksia vähintään viidellä moduulilla.

Nuorten kasautuneille uhrikokemuksille muodostettiin logistisen regressioanalyysin avulla selitysmalli, jossa oli 16 tilastollisesti merkitsevää muuttujaa, selitysasteen ollessa 24,4 %. Yksilöön liittyvistä tekijöistä korostuivat psyykkisen ja fyysisen terveydentilan heikentyminen sekä sukupuoli. Läpi analyysin oli nähtävissä, että tytöille uhrikokemuksia kertyi poikia enemmän ja riski uhrikokemusten kasautumiselle oli tytöillä 1,6-kertainen. Tulos oli kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellinen ja sen voi nähdä linkittyvän naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyteen Suomessa. Lisäksi tuloksissa korostuivat heikentynyt hyvinvointi ja nuorten riskialtis vapaa-ajan vietto. Tutkimustulosten avulla kyettiin tuottamaan tietoa vähän tunnetusta, mutta merkittävästä ilmiöstä. Tietoa on mahdollista hyödyntää käytännön asiakastyössä sekä palveluja suunniteltaessa, kun tavoitteena on ennaltaehkäistä ja katkaista uhriksi joutumisen kierre.