IASB julkaisi vuonna 2016, että vuodesta 2019 lähtien aloitetaan soveltamaan uutta IFRS 16 -standardia. Uuden standardin tarkoituksena on parantaa vuokrasopimusvastuiden läpinäkyvyyttä. Aiemmassa IAS 17 -standardissa yritykset ovat saaneet poistaa lähes kaikki vuokrasopimusvelvoitteet suoraan tuloslaskelmassa leasingsopimuksia lukuun ottamatta. Tämä puolestaan on mahdollistanut yritysten kätkeä huomattavan määrän omaisuuseriä ja omaisuuseriin liittyviä vastuita taseen ulkopuolelle. IFRS 16 -standardin tarkoituksena on, että lähes kaikki vuokravastuut tulee aktivoida taseeseen omaisuuseränä ja vuokrasopimusvelkana. Poikkeuksia ovat ainoastaan lyhytaikaiset ja arvoltaan vähäiset vuokrasopimukset, jotka voi jatkossakin vähentää tulosvaikutteisesti suoraan tuloslaskelmassa. Operatiivisten vuokravastuiden aktivoinnin vaikutuksista on tehty useita tutkimuksia. Tutkimuksista saadut tulokset ovat yksimielisesti todenneet vuokravastuuaktivoinnin lisäävän yhtiöiden varoja sekä velkoja. Käytännön vaikutukset vaihtelevat kuitenkin suuresti yhtiöittäin riippuen yhtiön käytössä olevien vuokrattujen omaisuuserien määrästä. Operatiivisten vuokrasopimusten taseaktivoinnilla on todettu olevan vaikutuksia pääomarakenteen lisäksi myös yhtiön kannattavuuden mittareihin. Tässä tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että IFRS 16 -standardin implementoinnilla on ollut selkeitä vaikutuksia myös suomalaisten pörssiyhtiöiden pääomarakenteeseen ja kannattavuuden tunnuslukuihin. Saadut tulokset puoltavat myös aiempia tutkimuksia, joiden mukaan IFRS 16 -standardin vaikutukset vaihtelevat paljon yhtiöittäin. Tässä tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella IFRS 16 -standardin mukaan laaditun tilinpäätöksen voidaan todeta olevan hieman informatiivisempi verrattuna aiempaan IAS 17 -standardin mukaiseen tilinpäätökseen arvioitaessa yhtiöiden osakkeen arvon kehittymistä. Kummankaan kirjaustavan mukaan laaditut tilinpäätöksen tunnusluvut eivät kuitenkaan selitä kovinkaan hyvin osakkeen arvon kehittymistä.