Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka tehokkaasti havaintoaineistoon kuuluvien suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten konkurssi on mahdollista ennustaa tilinpäätöstietojen avulla. Havaintoaineisto sisältää 74 yrityksen tilinpäätöstiedot, joista 37 on konkurssiyrityksiä ja 37 toimivia yrityksiä. Yritysten tilinpäätöstietoja on kerätty vuosilta 2016–2018 ja täten konkurssiyritysten viimeinen tilinpäätös on julkaistu vuonna 2018. Tilinpäätöstietoja analysoidaan Altmanin Z’’ -mallilla, Laitisen Z -mallilla sekä Beaverin mallilla. Tutkielman teoreettisessa osiossa syvennytään konkurssin määritelmään, konkurssin syihin, yrityssaneeraukseen sekä yrityksen konkurssiprosessiin. Näiden jälkeen esitellään Altmanin Z -mallit, Laitisen Z -malli ja Beaverin yhden muuttujan malli. Aikaisempaa tutkimusta käsitellään monipuolisemmin teoriaosuuden loppupuoliskolla. Erilaisia tutkimuksia ja tutkimustapoja on pyritty nostamaan esille monilta eri vuosikymmeniltä. Viimeisenä on esitetty alan tutkijoiden esittämää kritiikkiä tutkielman kolmea konkurssin ennustamismallia kohtaan. Tutkimustulosten mukaan suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten konkurssi on mahdollista ennustaa tilinpäätöstietoja analysoimalla. Kaikki kolme tutkielmassa käytettyä mallia kykenivät ennustamaan konkurssin tarkasti vuotta ennen konkurssia. Jokaisen mallin ennustuskyky heikkeni kuitenkin huomattavasti, kun tarkasteltiin tilannetta kaksi ja kolme vuotta ennen konkurssia. Malleista kokonaisuudessaan parhaiten konkurssia ennusti Laitisen Z -malli, mutta konkurssiyritysten luokittelussa Altmanin Z’’ -mallilla saavutettiin parhaat tulokset. Beaverin tunnusluvuista parhaiten toimi vieraan pääoman takaisinmaksukyvyn tunnusluku.