Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää luokanopettajien käsityksiä yhteissuunnittelusta. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään yhteisopettajuuden erilaisia malleja ja opetuksen suunnittelua sekä yhteissuunnittelun haasteita ja mahdollisuuksia. Tutkielmassa perehdytään siihen, mikä yhteissuunnittelussa on tärkeää ja miksi siihen pitäisi löytää yhteistä aikaa sekä mitä tekijöitä hyvään yhteissuunnitteluprosessiin liittyy. Tutkielma toteutettiin haastattelemalla opettajia (n = 7) eri puolilta Suomea. Haastateltavaksi valittiin henkilöitä, joilla oli pitkä työkokemus ja jotka olivat tehneet monenlaista yhteistyötä neljän opettajan yhteisestä suurluokasta kahden opettajan satunnaiseen yhteistyöhön. Haastattelut toteutettiin avoimena haastatteluna, jolloin opettajat saivat kertoa omista lähtökohdistaan heille keskeisiä asioita. Tutkimusmetodiksi valikoitui fenomenografia, jonka keskiössä on käsitysten eroavaisuuksien ja vaihtelevuuksien tutkiminen. Aineisto analysoitiin fenomenografisen analyysiprosessin mukaan neljän eri vaiheen mukaan. Tutkielman tulosten perusteella nähtiin tärkeänä yhteisen sävelen löytyminen ja sitoutumien yhteistyöhön sekä yhteistyön tekeminen samalla intensiteetillä. Tulosten mukaan hyvä yhteissuunnitteluprosessi koostuu viidestä keskeisestä osa-alueesta. Näitä yhdistäväksi tekijäksi nousi opettajien välinen vuorovaikutus ja oppilaslähtöinen opetuksen suunnittelu.