Useimmilla oppiaineilla on pitkät historialliset juuret, jotka ilmenevät sen alakulttuurissa ja saavat oppiaineen edustajat pitämään monia asioita kulttuurissa itsestäänselvyyksinä. Siksi niiden uudistaminen on vaikeaa. Tässä artikkelissa tarkastellaan historian oppiainetta suhteessa sen alakulttuuriin ja uudistamiseen, jonka kärkinä ovat tutkiva oppiminen ja ilmiölähtöisyys. Tarkastelussa on historian aineenopettajakoulutus, jonka uudistamisella on pyritty rakentamaan uutta kulttuuria, jonka kulmakivinä ovat tutkivan oppimisen ja ilmiölähtöisyyden lisäksi historian luonteen opiskelu. Tutkimusaineisto on kerätty historian aineenopettajakoulutuksessa olleilta opiskelijoilta (n = 25) heidän opettajaopintojensa lopussa. Tulosten mukaan historian aineenopettajaopiskelijoiden näkemykset historian opetuksen uudistavasta kulttuurista ovat erittäin heterogeeniset. Tulokset herättävät kysymyksen opettajankoulutuksen vastuusta ja siitä, kuinka valmistuvien opettajien pedagogisen ajattelun erilaisuudesta seuraa hyvin erilaista opetusta luokkahuoneessa.