Tutkimuksen kohteena on motivaatioteoria nimeltä itseohjautuvuusteoria. Tutkimuksen tarkoitus on tarkastella itseohjautuvuusteoriaa sosiaalityön kontekstissa ja tätä kautta lisätä tietoisuutta tästä teoriasta. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen, teoreettisesti orientoitunut synteesi-review ja analyysimenetelmänä toimii Dahler-Larsenin malli interventioiden yleistämisestä. Tutkimus lähestyy itseohjautuvuusteoriaa käsitteellisellä tasolla ja on tyyliltään esseistinen ja pohdiskeleva. Tutkimuksessa tarkastellaan itseohjautuvuusteorian sovellettavuutta sosiaalityössä kahdella eri tasolla. Tutkimus pohtii, onko itseohjautuvuusteoria sovellettavissa sosiaalityön interventiona Dahler-Larsenin mallin ehtojen mukaisesti. Malli määrittelee ehdot, joiden toteutuessa intervention voi yleistää ja siirtää uudelle käyttöalueelle. Vertailukohtana tutkimuksessa on psykologian ja psykoterapian käyttöalue. Toinen tarkastelun taso on tuen ja kontrollin näkökulma, jossa tutkimus selvittää, voiko itseohjautuvuusteoria antaa uusia näkökulmia sosiaalityön tieteenalalla käytyyn tuen ja kontrollin diskurssiin. Tuloksina todetaan, että itseohjautuvuusteoriaa voi soveltaa sosiaalityön interventiona, sillä Dahler-Larsenin mallin ehdot intervention yleistettävyydestä pääosin täyttyvät. Tutkimuksessa todetaan myös, että itseohjautuvuusteoria tarjoaa potentiaalisesti hyödyllisiä näkökulmia tuen ja kontrolliin diskurssiin. Näin ollen itseohjautuvuusteorialla voi olla annettavaa myös sosiaalityön asiantuntijuuden vahvistumiseen.