Talousrikoksia ja väärinkäytöksiä esiintyy tutkimusten mukaan kaikissa organisaatioissa. Lakisääteiseen tilintarkastukseen ei kuulu aktiivinen talousrikoksien ja väärinkäytöksien etsiminen, vaikka usein sidosryhmät niin olettavatkin. Tämä tutkielma on toteutettu kvalitatiivisella tutkimuksella. Teemahaastatteluissa on haastateltu kuutta auktorisoitua tilintarkastajaa, jotka työskentelevät pieniä ja keskisuuria yrityksiä tarkastavissa tilintarkastusyhteisöissä.

Tuloksista voidaan huomata, että tilintarkastajat eivät ensisijaisesti etsi väärinkäytöksiä tarkastustyötä tehdessään, vaan pääsääntöisesti luottavat aineistoon, joka heille on toimitettu. Kuitenkin, jos jotain tavallisesta poikkeavaa löytyy, tutkitaan asiaa tarkemmin ja alennetaan tarkastusrajoja, sekä otetaan yhteyttä yrityksen johtoon. Tilintarkastajilla on hyviä keinoja saada väärinkäytökset ilmi, mutta ihan kaikenlaisia väärinkäytöksiä he eivät voi havaita kirjanpitoaineiston perusteella. Tilintarkastajat uskovat, että tilintarkastuksella on ennen kaikkea ennaltaehkäisevä vaikutus väärinkäytöksien torjumisessa. Tieto siitä, että tilinpäätös käydään tarkkaan läpi, toimii pelotteena monille, jotka väärinkäytöksen tekemistä harkitsevat.

Kun tilintarkastajat epäilevät väärinkäytöstä, ottavat he yhteyttä asiakasyrityksen avainhenkilöihin, jonka jälkeen mahdollisen rikosilmoituksen tekeminen on johdon päätettävissä. Tilintarkastajilla kynnys ottaa yhteyttä viranomaisiin on erittäin suuri. Tilintarkastajat uskovat odotuskuiluja olevan tilintarkastajien ja sidosryhmien välillä väärinkäytöksien havaitsemiseen liittyen. Suomessa tuli vuonna 2017 voimaan uusi rahanpesulaki. Suurin osa haastatelluista tilintarkastajista ei huomaa lain tuoneen ainakaan lisäarvoa tarkastukselle. Rahanpesulaki ei ole vaikuttanut tilintarkastajien työhön juuri ollenkaan. Asiakkaiden tunnistamisesta on tullut hieman lisätyötä. Tilintarkastajat eivät usko, että asiakkaiden tunnistaminen auttaisi rahan alkuperän selvittämisessä.