Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suistamolaiselta itkijältä Matjoi Plattoselta vuosina 1908−1920 tallennettuja kuolinrituaalien kuvauksia ja niihin liittyviä itkuvirsiä siirtymäriittiteorian avulla. Tutkimuksen aineiston Plattosen kanssa ovat tuottaneet Matti Kaisla, U. T. Sirelius ja A. O. Väisänen. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota erityisesti rituaalisen itkemisen merkitykseen kuolinrituaalien osana. Yksilön tai ryhmän sosiaalisen kategorisen muutoksen yleismaailmallisesti kolmeen vaiheeseen jakavan siirtymäriittiteorian kehitti etnologi Arnold van Gennep (1873−1957). Hän väitti, että rituaaliset seremoniat, jotka liittyvät ihmiselämän tärkeimpiin muutoksiin, eroavat toisistaan eri kulttuurien välillä vain yksityiskohdissa, ja ovat olemukseltaan universaaleja. Siirtymäriittiteoriaa on karjalaisten siirtymäriittien tutkimuksessa sovellettu aiemmin karjalaisten lauluhäiden osalta, mutta kuolinrituaalien merkitysten tutkimisessa teoriaa ei juuri ole käytetty. Siirtymäriittiteorian kolmivaiheista prosessia (irtauma, välitila, liittymä) kuvaavan kaavan soveltaminen esimoderneihin rajakarjalaisiin kuolinrituaaleihin osoittaa aiempaa suomalaista tutkimusta täydentäen muuan muassa sen, että kuolinrituaaleissa 1) siirtymäriittien universaali kolmivaiheinen kaava toteutuu sekä yksilön että ryhmän sosiaalisen kategorian muuttuessa, 2) että spatiaalinen siirtymä rituaaleissa liittyy kiinteästi näihin sosiaalisen kategorian muutoksiin, ja että 3) siirtymäriiteille tyypillinen irtautumisen, liminaalisen vaiheen ja liittymisen symboliikka heijastuu myös rituaaleihin liittyviin itkuvirsiin. Itkun särkemä ääni on yksi kuoleman särkemän yksilön ja yhteisön, toisin sanoen kuolinrituaaleihin liittyvän liminaalisen vaiheen, hallitsevimmista symboleista.