Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen erityisopettajien käsityksiä työn imusta, millaista se on ja mitkä tekijät siihen liittyvät, sekä heidän käsityksiään organisatorisista voimavaroista. Kolmantena tarkasteltiin, millainen merkitys mentoroinnilla on varhaiskasvatuksen erityisopettajan työlle. Tämän laadullisen tutkimuksen lähestymistapa on hermeneuttis-fenomenografinen ja aineisto kerättiin teemahaastattelemalla viittä varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, jotka osallistuivat työssään mentorointiin. Aineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla hyödyntäen fenomenografisen analyysin vaiheita ja luokittelemalla esiinnousseet merkitykset ala- ja yläkategorioihin. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat kokivat suhteellisen korkeaa työn imua, joka tiivistyi viiteen kategoriaan: Vaikuttaminen, työnkuva, työn haasteet, yhteistyö ja työhön sitoutuminen. Käsitykset organisatorisista voimavaroista kiteytyivät puolestaan kuuteen kategoriaan: yhteiset tapaamiset, kollegiaalinen tuki, jaettu johtajuus, resussointi ja kehittäminen, toimivat rakenteet ja monipuolinen työnkuva. Mentoroinnin merkitystä kuvattiin kuuden kategorian kautta: Ammatillinen tuki, vertaistuki, mentorointi osana rakenteita, luottamuksellisuus, mentorin tuki ja ajankohtaiset aiheet. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin aiemmin tehdyissä tutkimuksissa ja niiden voidaan sanoa olevan luotettavia, sillä tutkittavat vahvistivat niiden paikkaansa pitävyyden erillisessä kuulemistilaisuudessa.