Suomessa luterilainen nimipäivien viettämisen tapa, joka oli omaksuttu säätyläispiireihin Ruotsista, alkoi levitä kaikkialle maahan 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Nimipäiviin liittyi monenlaisia juhlaperinteitä, joita noudatettiin esimerkiksi Jyväskylän seminaarin kaltaisessa oppilaitoksessa, mistä ne kulkeutuivat edelleen opiskelijoiden mukana eri puolille Suomea. Nuori seminaarilainen lsa Asp oli jo ennen opintojensa alkamista kirjoittanut paljon nimipäivä- ja muita merkkipäivärunoja. Onnittelurunous oli tärkeä osa hänen arjen kirjallista vuorovaikutustaan lähipiirinsä kanssa ja samalla keino tuoda julkisuuteen runojaan nuorena naisrunoilijana, jonka tekstejä ei ollut vielä juurikaan julkaistu.