Tässä tutkielmassa tarkastellaan historian oppiaineen kokemia muutoksia siirryttäessä vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Tutkimuksen viitekehys muodostuu historian oppiaineen tarkastelusta opetussuunnitelmien ja oppimateriaalien valossa sekä tausta kotimaisesta ja kansainvälisestä opetussuunnitelmatutkimuksesta.

Tutkimus on toteutettu kolmen erilaisen aineiston avulla hyödyntäen hermeneuttis-fenomenologista menetelmää. Aineistona tutkimuksessa on käytetty perusopetuksen historian opetussuunnitelmia vuosilta 2004 ja 2014, sekä historian oppiaineen osalta näiden opetussuunnitelmien mukaisia opettajan oppaita ja kyselyn kautta kerättyjä luokanopettajien kokemuksia tapahtuneesta muutoksesta.

Saadut tulokset osoittavat, että historian opetussuunnitelmien välillä sisältöjä on karsittu, mutta tavoitteita on enemmän ja ne muodostavat historian opetuksesta esimerkiksi aiempaa tieteellisempää opettajan näkökulmasta. Tavoitekeskeinen opetus on kokonaisuutena entistä vahvempi painotus POPS 2014:ssa ja hyvän osaamisen kriteeristö yhdistyy selkeästi historian oppiaineen tavoitteisiin. Opettajien oppaiden vertailu osoitti samanlaista trendiä sisältöjen karsimisen, mutta myös tarjottujen käsittelykeinojen osalta. POPS 2014:n aiempaa voimakkaammin esiin ottamat asiat, kuten opetuksen eheyttäminen, näkyivät yllät-tävän vähän uudessa oppimateriaalissa. Sama koski monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Luokanopettajien vastauksista koottu kyselyaineisto osoitti, että POPS 2014 näyttäytyy vastaajille ristiriitaisena historian oppiaineen osalta.