Hulluus ja kulttuurinen mielenterveystutkimus pureutuu siihen, miten käsityksiä hulluudesta, mielenterveydestä ja poikkeavuudesta on eri aikoina ja eri paikoissa tuotettu kielessä, taiteessa ja kulttuurisissa käytänteissä. Artikkelikokoelmassa hulluuden rajojen määrittely nähdään historiallisena ja kulttuurisidonnaisena. Sitä lähestytään ilmiönä, joka kattaa laajan kirjon outoudesta patologiaan. Teos on syntynyt osana Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 2013 perustetun Kulttuurisen mielenterveystutkimuksen tutkijaverkoston toimintaa. Verkoston jäseniä on yhdistänyt tieteenalarajat ylittävä kiinnostus hulluuteen ja mielenterveyteen. Artikkeleissa hulluutta tarkastellaan elettynä, esitettynä, koettuna ja kerrottuna erilaisissa hoitokulttuureissa ja kulttuurituotteissa. Tutkimusaihe, tutkimustraditio, tutkimusala, valittu teoriatausta ja menetelmät muodostavat artikkeleihin omanlaisiaan viitekehyksiä ja siten myös käsityksiä siitä, minkälaisesta hulluudesta juuri tuossa yhteydessä on kysymys: sairaudesta, poikkeavuudesta, kokemuksesta, kerronnan tavasta tai yrityksestä nimetä, kohdata tai parantaa itselle vieras ja outo. Kiitämme lämpimästi kaikkia kirjoittajia, Kulttuurisen mielenterveystutkimuksen verkoston muita jäseniä sekä Nykykulttuurin julkaisusarjan toimituskuntaa ja kahta nimetöntä refereetä kommenteista, jotka edistivät työtä. Oma kiitoksensa kuuluu Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteelliselle tiedekunnalle, jonka Kulttuurisen mielenterveystutkimuksen verkostolle myöntämä avustus takasi sen, että kirjoittajat saivat soppaa yhteisissä tapaamisissa. Hulluuden historiassaan Michel Foucault esitti, että psykiatrian esiinnousu katkaisi vuoropuhelun hulluuden kanssa. Toivomme tämän teoksen tukevan ajattelua, jonka mukaan hulluutta voi tarkastella myös keskenään ristiriitaisista näkökulmista saman sopan äärellä.