Pro gradu -tutkielmassani olen tarkastellut Fjodor Dostojevskin filosofista antropologiaa hänen kolmen teoksen: Rikos ja rangaistus, Idiootti ja Karamazovin veljesten kautta. Olen ottanut tutkielmani lähtökohdaksi tuoda esille ihmisen suhdetta yhteiskuntaan, toiseen ihmiseen ja itseensä. Nämä kolme näkökulmaa antavat mahdollisuuden tarkastella teosten teemoja yksityiskohtaisella otteella.

Yksityiskohtaisempaan tarkasteluun olen valinnut Dostojevskin filosofian yhteyden Immanuel Kantin moraalifilosofiaan, naisasiakysymyksen sekä kristinuskon kritiikin. Näkökulmat valikoituvat tutkielmani tarkastelun alaiseksi käyttämäni hermeneuttisen tutkimusanalyysini kautta. Tarkoitukseni on ymmärtää ja tulkita Dostojevskin luomaa ihmiskuvaa monelta eri tasolta hermeneuttista tutkimusmenetelmää hyödyntäen.

Tutkimusaineistoni voidaan nähdä syntyvän Dostojevskin yrityksenä tutkia ihmisluontoa ja Jumalaa. Dostojevski ei kuitenkaan ollut kiinnostunut Jumalan olemassaolosta, vaan ihmisen suhteesta häneen. Dostojevskin mielestä täydellinen jumalasuhde on ymmärrettävissä jumalihmisen kautta. Tämän vuoksi olen nostanut tutkimushypoteesikseni ajatuksen, että Dostojevskin filosofiassa jumalihminen voi ainoastaan ymmärtää olemassaolonsa merkityksen suhteessa yhteiskuntaan, toiseen ihmiseen ja itseensä. Tutkimushypoteesiani olen avannut tutkimuskysymyksen kautta: mikä on ajattelijan vastuu. Tutkimuskysymykselläni olen kriittisesti arvioinut Dostojevskin luoman ihmiskuvan merkitystä sekä sen rakentumista.

Tutkimustulokseni osoittavat selkeän linjan, jolla voidaan ymmärtää Dostojevskin luoma ihmiskuva ja sen yhteys Jumalaan. Tutkielmani on samalla myös osoitus siitä, että filosofian tutkimuksella on vielä paljon materiaalia tutkia Dostojevskin tuotantoa.