Tarkastelen tutkielmassani Jean-Paul Sartren (1905–1980) kirjallisuusteoriaa sellaisena kuin hän sen esitti teoksessaan Mitä kirjallisuus on? (1948). Tutkin etenkin sitoutuneen kirjailijan käsitettä, sekä pyrin tuomaan esille Sartren näkemyksen sitoutuneesta kirjallisuudesta, sen tehtävistä ja tarkoituksesta, sekä lukijan osuudesta teoksen synnyssä. Tutkin lisäksi sitä, onko Sartren mielestä proosakirjallisuus ainoa taiteenlaji, jonka voi odottaa olevan sitoutunutta. Lopuksi tarkastelen Mitä kirjallisuus on? -teoksen saamaa vastaanottoa.

Tutkielmani jakaantuu neljään kappaleeseen. Johdannon jälkeen esittelen Sartren elämän pääpiirteittäin. Pyrin esittelemään hänen ajattelunsa keskeisimmät teemat, keskittyen niihin, jotka vaikuttavat hänen sitoutuneen kirjallisuuden käsitteen taustalla. Kolmannessa luvussa analysoin Mitä kirjallisuus on? -teosta lähemmin. Pyrin tarkastelemaan sitoutuneen kirjailijan, sekä sitoutuneen lukijan tehtäviä ja määritelmiä. Lopuksi tarkastelen teoksen saamaa vastaanottoa, sekä sen herättämää keskustelua.

Pyrin osoittamaan, että Sartren sitoutunut kirjallisuus on yhteiskunnallinen käsite, ei niinkään kirjallisuusteoria. Sartre ei sanonut miten ja mistä kirjailijan pitää kirjoittaa, ja kirjoituksen estetiikka nousee sen sitoutumisesta, ei muista ansioista. Sartren mukaan hyvä kirjallisuus on sellaista, joka tuo esiin maailman epäkohtia, herättää ajattelemaan, keskustelemaan ja toimimaan.