Kalankasvatuksen jätevesien mukana ympäristöön huuhtoutuu ravinteita, joita ei nykyisin hyödynnetä lainkaan. Biopuhdistuksella, jossa pieneliöt kuten mikrolevät, poistavat jätevedestä ravinteita, ravinteet voisi mahdollisesti saada kierrätettyä. Jos kalankasvatuksen jäteveden biopuhdistukseen yhdistetään vesikirppujen kasvatus käyttäen niiden ravintona biopuhdistuksessa syntynyttä leväbiomassaa, vesikirput voisi hyödyntää edelleen kalankasvatuksessa kalojen ruokana. Tutkimuksessani pyrin selvittämään, millä viherlevällä (Selenastrum sp., Chlamydomonas reinhardtii, Monoraphidium griffithii ja Haematococcus pluvialis) Daphnia magna -vesikirppujen kasvunopeus on tehokkainta, ja onko niiden kasvunopeudessa eroa sen perusteella, onko levä kasvatettu kalankasvatuksen jätevedessä vai levänkasvatukseen tarkoitetussa elatusaineessa. Levillä Selenastrum sp. ja M. griffithii ruokittaessa vesikirppujen kasvunopeus ei eronnut levän kasvatusliuosten välillä, joten näiden levien voidaan todeta soveltuvan biopuhdistukseen yhdistettyyn vesikirppujen kasvatukseen paremmin kuin levien C. reinhardtii ja H. pluvialis, joilla vesikirppujen kasvunopeus oli parempi kun kyseiset levät oli kasvatettu elatusaineessa. Vesikirppujen suodatus- ja ravinnonottonopeuksien avulla tutkin niiden kykyä suodattaa jätevedessä kasvatettuja leviä (Selenastrum sp., M. griffithii ja H. pluvialis). Tuloksissa ei ollut johdonmukaisuutta siinä, mitä levää vesikirput suodattivat tehokkaimmin. Vesikirput suodattivat ja käyttivät ravinnokseen kaikkia kokeen leviä. Tulokseni viittaavat siihen, että biopuhdistukseen yhdistetyssä vesikirppujen kasvatuksessa parhaat levät neljästä testatusta levälajista ovat Selenastrum sp ja M. griffithii.