Tämän tutkimuksen aiheena on federalistinen diskurssi, joka nousi niin sanotun Italian ”ensimmäisen tasavallan” loppuvaiheessa vastustamaan keskitettyä valtiota kannattavaa ajatusta. Sen keskiössä on nousevien populistipuolueiden halu haastaa vanhaa poliittista järjestelmää sekä hyödyntää retoriikassaan niin paljastunutta poliittista korruptiota kuin myös Italian kulttuurista ja taloudellista jakautumista pohjoiseen ja etelään. Punaisena lankana tutkimuksessa kulkee järjestäytynyt rikollisuus, mafia, osana kilpailevien diskurssien kamppailua. Tutkimuskysymyksenäni on, millä tavalla federalistinen diskurssi hyödynsi järjestäytynyttä rikollisuutta vaatiessaan keskitetysti johdetusta valtiosta luopumista. Tarkentavina alakysymyksinä tarkastelen myös erityisesti sitä, mitkä olivat federalistisen diskurssin keskeisimpiä käsitteitä, millaista käsitteenmäärittelyä federalistit pyrkivät niiden osalta tekemään sekä millaisia metaforia ja tarinoita he hyödynsivät retoriikassaan.

Tutkimuksen ytimessä on vuosi 1992, jolloin pohjoisitalialainen federalisti- ja populistipuolue Lega Nord onnistui nousemaan merkittävällä paikkamäärällä parlamenttiin. Saman vuoden kesään osui kaksi kansallisesti traumaattista tapahtumaa, kun mafianvastaisen toiminnan äänekkäät hahmot Giovanni Falcone ja Paolo Borsellino salamurhattiin. Tarkastelen salamurhiin liittyviä parlamenttipuheenvuoroja, murhien takia perustetun parlamentaarisen antimafiakomission loppuraportteja, murhista ja mafiaan liittyvästä rikollisuudesta lehdistössä käytyä keskustelua sekä aiheen kannalta olennaista poliittista kuvastoa. Tutkittavaa ajanjaksoa voi pitää kriisinä, jonka myötä federalistiselle diskursille avautui mahdollisuus haastaa vallitsevaa yhtenäisen Italian narratiivia.

Tutkimus erittelee federalistiselle retoriikalle keskeisiä käsitepareja, joissa "kansan", "demokratian" ja "perustuslain" kaltaisten abstraktien ihanteiden asymmetrisenä vastaparina ovat perinteiset puolueet, "politiikka" sekä järjestäytynyt rikollisuus. Metaforista erottuvat erityisesti väkivaltaan, sotaan ja vaaraan liittyvät monet ilmaisut. Tarinoiden osalta federalistinen retoriikka rakentaa selitysmallia, jossa toisaalta mafia on tunkeutunut keskusvallan rakenteisiin ja tehnyt ne mahdottomiksi pelastaa, toisaalta taas alueiden itsehallintoon siirtymällä moraaliset ja uhkakuviin liittyvät ongelmat voidaan ratkaista. Vastaavasti keskusvaltaa tukeva retoriikka ja suuret päivälehdet myös haastavat näitä federalistisen retoriikan elementtejä.