Ikääntymisen seurauksena kehossa tapahtuu erilaisia fysiologisia muutoksia, jotka saattavat johtaa liikkumiskyvyn heikkenemiseen. Heikentyneen liikkumiskyvyn seurauksena ikääntyneen mahdollisuudet itsenäisesti arjessa pärjäämiseen, sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä elämän mielekkääksi kokemiseen heikkenee, joka voi puolestaan johtaa mielialan laskuun ja masennusoireiden kehittymiseen. Monet liikkumiskyvyn ongelmista kärsivät ikääntyneet haluaisivat lisätä liikunnan määrää arjessaan, mutta mahdollisuudet tähän ovat rajoittuneita. Kun yksilö haluaisi lisätä liikuntaa, mutta kokee ettei siihen ole mahdollisuutta, voidaan puhua tyydyttämättömästä liikunnan tarpeesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko ikääntyneiden liikkumisvaikeudet yhteydessä masennusoireisiin ja toimiiko tyydyttämätön liikunnan tarve välittävänä tekijänä tässä yhteydessä. Tutkimusaineistona käytettiin Jyväskylässä vuosina 2011-2015 toteutetun ”Life-Space Mobility in Old Age” (LISPE) -pitkittäistutkimuksen aineistoa. Tutkittavat (n=848) oli-vat 75–90-vuotiaita miehiä ja naisia. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 24-ohjelmalla ja tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin yhdensuuntaista varianssianalyysiä, Khiin neliötestiä, Spearmanin korrelaatiokerrointa sekä logistista ja lineaarista regressioanalyysiä. Jotta mediaattorianalyysin ehdot täyttyivät, tuli liikkumisvaikeuksien olla yhteydessä sekä masennusoireisiin että tyydyttämättömään liikunnan tarpeeseen ja tyydyttämättömän liikunnan tarpeen tuli olla yhteydessä liikkumisvaikeuksiin. Tutkittavista 14 %:lla tulkittiin olevan tyydyttämätön liikunnan tarve. Korrelaatiotarkasteluissa liikkumisvaikeudet olivat positiivisesti yhteydessä masennusoireisiin sekä naisilla (r=.28, p<0.01) että miehillä (r=.12, p<0.05). Liik-kumisvaikeudet olivat positiivisesti yhteydessä tyydyttämättömään liikunnan tarpeeseen nai-silla (r=.39, p<0.01) ja miehillä (r=.28, p<0.01) ja tyydyttämätön liikunnan tarve oli positiivisesti yhteydessä masennusoireisiin naisilla (r=.17, p<0.01), mutta ei miehillä. Korrelaatiotarkastelujen perusteella regressioanalyysit suoritettiin ainoastaan naisille. Liikkumisvaikeudet selittivät 12.1% (p<.001) masennusoireista ja ne lisäsivät riskiä tyydyttämättömälle liikunnan tarpeelle 4.7 kertaisesti verrattuna niihin, joilla liikkumisvaikeuksia ei ollut. Tyydyttämättömän liikunnan tarpeen ja masennusoireiden välinen yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä, joten tyydyttämätön liikunnan tarve ei siis välittänyt liikkumisvaikeuksien ja masennusoireiden välistä yhteyttä.