Tämän Pro gradu -työn tavoitteena on tutkia rytmisen voimistelun valmentajan ammatillista kompetenssia ja sen kehittämistä kahdessa suomalaisessa urheiluseurassa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mistä valmentajan ammatillinen kompetenssi muodostuu ja miten kompetenssia kehitetään. Tapaustutkimukseen osallistuneista kahdesta urheiluseurasta on haastateltu yhteensä kuutta rytmisen voimistelun valmentajaa. Aineiston keräämiseen on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua ja aineiston analysoinnissa on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksen perusteella on saatu informaatiota siitä, kuinka laaja kokonaisuus rytmisen voimistelun valmentajan ammatillinen kompetenssi on. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tutkimukseen muodostettu kompetenssimalli kuvaa hyvin rytmisen voimistelun valmentajan ammatillista kompetenssia. Kompetenssin osatekijät ovat: urheilu- ja lajiosaaminen, oman toiminnan hallinta, kommunikaatio, ihmisten ja tehtävien johtaminen, innovaatioiden ja muutosten edistäminen sekä itsesäätelyvalmiudet. Kompetenssia kehitetään urheiluseuroissa seuran sisäisten ja ulkoisten valmentaja- ja tuomarikoulutusten, kotimaisten ja kansainvälisten harjoitusleirien, työnohjauksen, valmentajatapaamisten ja mentoroinnin avulla. Tulokset osoittavat, että valmentajien omia tärkeimpiä tapoja kehittämiseen ovat kollegojen kanssa kommunikointi, toisten valmentajien työn seuraaminen, itsearviointi ja reflektointi. Kompetenssin kehittämistä edistäviä tekijöitä ovat avoin ja kannustava koulutusmyönteinen ilmapiiri, vapaus uuden kokeilemiseen, kollegojen auttamisen halu sekä työntekijöiden samanlainen tahtotila. Kompetenssin kehittämistä estäviä tekijöitä ovat valmentajien näkemyksen mukaan prosessien keskeneräisyys, käytännön keinojen ja työkalujen puutuminen, hektinen arki, heikko viestintä, arvostuksen puutteen kokemus, valmennettavien lasten perheiden malttamattomuus sekä taloudelliset resurssit. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että asiantuntijuuden näkökulma on hyvä ottaa huomioon kompetenssitutkimuksessa laajemman kokonaiskäsityksen aikaansaamiseksi.