Tutkimuskohteena on naisten jalkapallossa tapahtuneet keskeiset muutokset sen alkuajoilta 1970-luvulta nykypäivään Suomessa ja Ruotsissa. Vaikka molempien maiden naisten jalkapallon historiaan on perehdytty aiemmassa tutkimuksessa, saadaan tähän tutkielmaan valitun vertailevan tutkimusasetelman avulla tutkimuskohteista uudenlaista ymmärrystä. Siitä huolimatta, että naisten organisoitu nykymuotoinen jalkapallo alkoi Suomessa ja Ruotsissa suunnilleen samaan aikaan, on nykyään kuitenkin Ruotsin harrastajamäärä paljon suurempi ja lisäksi Ruotsin naisten pääsarja kuuluu maailman kovatasoisimpien sarjojen joukkoon. Suomessa harrastajamäärä on kasvanut hitaammin ja naisten pääsarja toimii ennemminkin ponnahduslautana ammattilaisuuteen, joten pelaajien on suunnattava ulkomaisiin seuroihin. Ottaen huomioon, että kulttuuriselta perustaltaan maat ovat monelta osin samankaltaisia, on mielenkiintoista tarkastella syvemmin sitä, miten maiden väliset erot naisten jalkapallossa ovat kehittyneet näinkin suuriksi.

Lajin kehitystä tarkastellaan etenkin maiden lajiliittojen ja muiden keskeisten taustaorganisaatioiden tekemien toimien kautta. Aineisto koostuu maiden lajiliittojen eli Suomen Palloliiton ja Svenska Fotbollförbundet:n vuosikertomuksista, aiheesta tehdystä aiemmasta tutkimuksesta sekä muusta kirjallisesta aineistosta, kuten kokousten pöytäkirjoista ja elektronisesta aineistosta.

Ruotsissa jalkapallokulttuuri on merkittävästi vankempi kuin Suomessa. Ruotsissa jalkapallo on selkeä ykköslaji, kun Suomessa jääkiekko kerää enemmän katsojia ja medianäkyvyyttä. Molemmissa maissa jalkapallo on kuitenkin harrastajamäärissä mitattuna suosituin joukkuelaji. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että Ruotsissa naisten jalkapallon harrastajamäärä kasvoi jo ensimmäisten vuosikymmenten aikana nopeasti ja asenteet sitä kohtaan olivat suopeampia, kun Suomessa kasvu oli hidasta. Myöhemmin etenkin naisvaliokuntien toiminnalla sekä erilaisilla tyttöjen ja naisten jalkapalloon kohdistetuilla projekteilla saatiin harrastajamäärät kasvuun myös Suomessa. Kuitenkin maiden välinen ero harrastajamäärissä on kasvanut suureksi ja kasvu jatkuu edelleen. Ruotsissa naisten jalkapallo on saavuttanut paremman aseman urheilukulttuurissa, ja siinä on saavutettu menestystä myös kansainvälisesti. Lisäksi Ruotsissa naisten ja tyttöjen jalkapallon sarjatoiminta on ollut vilkkaampaa, mikä on osittain suurten harrastajamäärien ja laajemman maantieteellisen levinneisyyden ansiota. Suomessa sen sijaan asenteet naisten jalkapalloa kohtaan ovat muuttuneet hitaasti myönteisemmiksi, ja harrastus on painottunut varsin aikaisessa vaiheessa Etelä-Suomeen. Tutkielma antaa uusia näkökulmia naisten jalkapallon kehitykseen Suomessa ja Ruotsissa sekä tuloksiensa pohjalta tuo esiin mahdollisia jatkotutkimuskysymyksiä aiheen parissa.