Tutkielman aiheena on fiktion esineiden ja henkilöhahmojen välinen suhde ohjaaja–käsikirjoittaja Wes Andersonin elokuvatuotannossa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä esineiden ja fiktiivisten henkilöhahmojen välillä tapahtuu, millaista toimintaa näiden vuorovaikutuksesta syntyy sekä millaisia merkityksiä esineet saavat suhteessa henkilöhahmoihin.

Tutkimuksessa hyödynnetään pääasiassa kirjallisuustieteellistä lähestymistapaa, vaikka mukana onkin näkökulmia myös esine-, kulttuurin- ja elokuvatutkimuksen piireistä. Sekä esineitä että henkilöhahmoja tutkitaan kuitenkin ensisijaisesti fiktiivisinä rakenteina, joista voidaan tehdä perusteltuja ja johdonmukaisia tulkintoja. Havaintojen vahvistamiseksi on käytetty pääosin kirjallisuustieteellisiä tutkimusmenetelmiä, kuten vertailevaa lähilukua. Lisäksi tutkielmassa haetaan tasapainoa henkilöhahmokeskeisen ja esinekeskeisen lukutavan välillä; esineitä ei tarkastella ainoastaan toiminnan välineinä ihmisnäkökulmasta, vaan niiden aktiivinen ja toiminnallinen rooli pyritään tuomaan esiin.

Aineisto koostuu sekä elokuvatallenteista että niiden saatavilla olevista alkuperäiskäsikirjoituksista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty näitä vertailevaa ja toisiaan täydentävää lähilukua. Näin voidaan tehdä kattavampia ja monipuolisempia tulkintoja esimerkiksi elokuvien henkilöhahmoista. Ohjaajan tuotannon yhtenäisyys mahdollistaa myös teostenvälisen vertailun; tutkielmassa onkin pyritty tuomaan esiin läpi tuotannon esiintyviä yhtymäkohtia. Tämän vuoksi aineistoa ei käsitelläkään kronologisesti, vaan tutkielma etenee erinäisiin teemoihin ja konteksteihin ryhmiteltyjen esineistöjen perusteella.

Tutkielmassa esitetään, että Andersonin elokuvissa esineet saavat usein merkityksensä suhteessa henkilöhahmoihin sekä tulemalla osaksi jotakin toimintaa. Tutkimuksessa onkin kiinnitetty huomiota sekä henkilöhahmojen toistuvaan että epätavalliseen toimintaan. Erityisesti henkilöhahmojen ongelmallinen tai muuttuva esinesuhde vaikuttaa merkittävästi hahmojen kehitykseen.

Andersonin tuotannossa korostuvat esineet rakentavat henkilöhahmojen lisäksi fiktiivistä ympäristöä sekä vaikuttavat osaltaan narratiivin etenemiseen. Esineiden tutkimisen kautta voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisemmin muun muassa henkilöhahmojen välisiä suhteita, elokuvien laajempia teemoja sekä epäkonventionaalista elokuvailmaisua. Esineet eivät toimikaan elokuvissa pelkkänä toiminnan ja tapahtumien rekvisiittana vaan niiden avulla pyritään osittain paljastamaan fiktion keinotekoisuus. Andersonille on tyypillistä kerronnan tematisointi ja hän käyttääkin toistuvasti erilaisia kerronnallisia sisäkkäisrakenteita, jotka ilmennetään yleensä erilaisten esineiden tai esineistöjen kautta; elokuvien kehyskertomukset näyttäytyvät esimerkiksi fiktiivisinä kirjaesineinä, ja sisäkkäiskertomukset ilmentyvät taide-esineissä tai luovan prosessin esineistöissä.