HIV on pitkäaikaissairaus, jota sairastaa Suomessa noin 3300 ihmistä, lisäksi noin 500 ihmisen arvioidaan sairastavan sitä tietämättään. Aiemmin kuolemaan johtavan virustaudin lääkitys on kehittynyt. Lääkitys ei paranna, mutta nykyisin tauti ei ajoissa löydettynä ja oikein hoidettuna enää ole tappava. Suomessa suurin osa tartunnoista on saatu seksin kautta. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan, näyttää siltä, että virus ei tartu edelleen, edes suojaamattomassa seksissä, mikäli asianomaisen lääkitys ja muu hoito, ovat kunnossa.

Tämän fenomenologisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla ja ymmärtää, miten HIViin sairastunut kokee seksuaalisuutensa. Kiinnostus aiheeseen lähti työelämästä ja ilmiöstä vaikutti olevan niukasti suomalaista ajantasaista tutkimustietoa. Haastateltavat, joita oli 14, valittiin lumipallomenetelmällä. He olivat 26 - 66 – vuotiaita. He olivat sairastuneet HIViin, alle vuosi - 20 vuotta sitten, ja kaikilla oli lääkitys. He kertoivat kokemuksistaan avoimissa haastatteluissa, jotka toteutettiin eri puolilla Suomea vuonna 2016.

Tutkimuksen perusteella HIViin sairastuneen ihmisen seksuaalisuus on yhtä monimuotoista ja yksilöllistä kuin terveenkin ihmisen. Sairastuttuaan ihminen koki, paitsi traumaattisen kriisin, myös identiteettikriisin, ainakin seksuaali-identiteetin osalta. Seksuaali-identiteetin jälleenrakentamisessa hahmottui kolme identiteettimuotoa, jotka olivat häkki, kupla ja koralliriutta. Identiteetin jälleenkentamisessa sairastumisen jälkeen, seksuaalisuuden toteuttamisessa ja parisuhteen löytämisessä HIViin sairastuneet kohtasivat edelleen sairauteen liittyvää leimaamista ja ennakkoluuloja. Myös ikääntyminen, uutena ilmiönä HIViin liittyen, tuli esiin.

Tämä tutkimus lisää tietoa ja ymmärrystä HIViä sairastavien seksuaalisuutta ja elämää kohtaan. Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollossa, jossa voidaan tukea identiteetin jälleenrakentumista ja elämänlaatua HIViin sairastumisen jälkeen. On mahdollista suunnittella ja yhteensovittaa seksuaaliterveyttä tukevia palveluja HIViä sairastavien tarpeet huomioiden. Näin ihmiset voivat elää mahdollisimman täyttä elämää elämänsä loppuun saakka. Esimerkiksi HI-Viä koskevat kansalliset hoitotuositukset, voisivat olla keino yhdenmukaistaa palveluja. Tutkimuksesta hyötyy myös ”suuri yleisö”. Tutkimuksen lukeminen voi lisätä tietoa ja hälventää mahdollisia pelkoja HIViä kohtaan. Tiedon ja ymmärryksen yleinen lisääntyminen voi puolestaan lievittää HIViin sairastuneen kokemaa stigmaa. Seksuaaliterveyttä edistävä ohjaus ja tuki on Suomessa mahdollista aloittaa jo neuvolassa lapsen ja hänen huoltajiensa kanssa, ja jatkaa osana lasten ja nuorten peruspalveluita varhaiskasvatuksessa. Koulujen jo olemassa oleva sek-suaalikasvatus toimisi tässä hienona jatkumona.