Tutkimuksen tarkoituksena on ollut tutkia sitä, miten keinotekoiset neuroverkot voivat edistää muusikon ja soittimen välistä sensomotorista yhteensopivuutta ratkaisemalla soittimien käyttämiseen liittyviä ongelmia. Varsinkin syväoppivia neuroverkkoja on käytetty laajalti eri aloilla, mutta musiikkiin liittyen muusikon ja soittimen välisen suhteen ja yhteistoiminnan tutkimus on harvoin esiintyvää. Keinotekoisia neuroverkkoja tarkastellaan vuorovaikutteisena osana musiikin luomista ja kokemista. Sensomotorisuuden voisi nähdä soittokokemuksien ytimessä, sillä musiikkia tehdään ja ymmärretään ainakin osin kehon ja sen aistien avulla. Keholliset kokemukset saattavat pitkälti vaikuttaa siihen, miten vuorovaikutusta ja kulttuurista toimintaa ymmärretään.

Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkielmaan tehtiin erillinen artikkelihaku 11.03.2019 Association of Computing Machinery Digital Library (ACM DL) -tietokannasta. Kuudentoista artikkelin aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla, jossa laadullisen teemoittelun lisäksi tyypittelyä pyrittiin tuomaan analyysiin mukaan. Teemoittelun lisäksi tietoa voitaisiin nähdä myös kasattaneen neuroverkkoihin ja niiden tyyppeihin liittyen.

Tutkielmassa päädyttiin siihen, että sensomotorista yhteensopivuutta voidaan edistää neuroverkoilla monin tavoin, esimerkiksi käyttämällä neuroverkkoja fyysisten tai tiedollisten ongelmien ratkaisemisessa. Neuroverkkosoittimista voidaan myös löytää erinäisiä yhteisiä piirteitä. Tutkielmalla voidaan hahmottaa koneoppimisjärjestelmien käytön mahdollisesti yleistyessä paremmin sitä, miten neuroverkot voivat toimia interaktiivisessa musiikissa. Tutkielman avulla voidaan pyrkiä tekemään uusia tutkielmia, tutkimuskysymyksiä ja ehkäpä jopa koeasetelmia.