Tutkimuksessa selvitettiin millainen rooli rehtoreilla on koulunsa kehitysvammaisten oppilaiden opetusjärjestelyissä sekä rehtoreiden käsityksiä kehitysvammaisuudesta. Rehtoreiden kelpoisuusvaatimuksissa ei mainita erityisryhmien tuntemusta, vaikka työnkuva sisältää aiempaa enemmän koulun pedagogista johtamista ja tätä kautta myös erityisopetuksen kehittämiseen liittyviä tehtäviä. Aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää rehtoria, joiden johtamissa kouluissa opiskelee kehitysvammaisia oppilaita. Puolistrukturoitu teemahaastattelu jakautui kolmeen teemaan, joilla selvitettiin rehtoreiden vammaiskäsityksiä, rehtorin työnkuvaa kehitysvammaisiin oppilaisiin liittyen sekä sen hetkisiä opetusjärjestelyjä. Aineistoa lähestyttiin fenomenografisella tutkimusotteella, joka korostaa objektiivisen totuuden päälle rakentuvan subjektiivisen todellisuuden merkityksellisyyttä. Menetelmänä toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineistosta nousi esiin neljä kuvausta rehtorin roolista kehitysvammaisten oppilaiden koulunkäynnissä: arvojen ylläpitäjä, resurssien vartija, päätöksentekijä sekä arjen apu. Rehtorin rooli muodostui työtehtävien verkostosta, jonka eri osa-alueet limittyivät toisiinsa. Rehtorin rooli sijoittuu henkilökunnan toiveiden, koulunsa arvojen sekä kunnan antamien raamien välimaastoon. Rehtorit käsittivät kehitysvammaisuuden yksilöllisesti oppilaisiin vaikuttavana ilmiönä, jonka tiivistäminen diagnoosiin ei palvele koulun tarpeita. Käsityksiä ohjasi rehtorin työnkuva ja koulu toimintaympäristönä. Käsitykset toivat esiin ilmiön yhteiskunnallisuuden, sillä se nähtiin sekä eriarvoistavana että moninaisuuteen kasvattavana tekijänä.