Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinon minkälaisia musiikillisia identiteettejä nuorten narratiiveista ilmenee. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös nuorten musiikkikokemuksia, sillä ne mahdollistivat musiikillisten identiteettien tutkimisen. Tutkimuskohteena olivat 15—16 -vuotiaat nuoret, jotka kirjoittivat esseet omista musiikkikokemuksistaan.

Tutkielman pohjan loi Stuart Hallin identiteettiteoria ja erityisesti hänen käsityksensä postmodernista subjektista. Musiikki-identiteetin määritelmät rajattiin neljään hieman erilaiseen näkemykseen. Tutkimuksessa käsiteltiin Jorgensenin, Leppäsen, Unkari-Virtasen ja Sintosen, Hargreavesin, Miellin ja MacDonaldin, sekä Greenin ajatuksia musiikillisesta identiteetistä, joista tässä tutkimuksessa hyödynnettiin erityisesti Greenin, sekä Hargreavesin ja kumppaneiden määritelmiä.

Sisällönanalyysin perusteella määriteltiin kolme nuorten musiikkiin liittyviä kokemuksia kuvaavaa luokkaa: musiikin kuuntelu, musiikin harrastaminen, sekä musiikin opiskelu. Tulokset osoittivat, että musiikin kuuntelulla on suuri merkitys nuoren arjessa, kun taas musiikin opiskelu kouluympäristössä koettiin kielteisenä ja kiinnostusta vähentävänä tekijänä.

Musiikillinen identiteetti määriteltiin nuorten käsityksiksi itsestään musiikin kontekstissa. Tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan erityisesti sitä, millaisia musiikillisia identiteettejä nuorten musiikilliset kokemukset heille tuottivat. Musiikkikokemusten perusteella luotiin neljä musiikillisia identiteettejä kuvaavaa identiteettityyppiä: monipuoliset musiikinharrastajat, kokonaisvaltaiset kuuntelijat, musiikin arkikäyttäjät, sekä musiikin välttelijät. Isoimman identiteettityypin muodostivat kokonaisvaltaiset kuuntelijat, mikä vahvisti jo musiikkikokemuksia kartoittaessa noussutta huomiota erityisesti musiikin kuuntelun tärkeydestä. Identiteettityyppien avulla pystyttiin tarkastelemaan myös erilaisten musiikkikokemusten vaikutusta suhtautumiseen koulun musiikkikasvatukseen. Ainoastaan pieni osa musiikkia harrastaneista nuorista näki tunnit positiivisina, muiden tyyppien kokemukset olivat negatiivisempia. Tutkimus osoitti, ettei nuorten suuri kiinnostus musiikkiin vapaa-ajalla kohdannut musiikin tuntien sisältöjen kanssa.

Vaikka kiinnostus musiikintunteja kohtaan oli vähäistä, musiikki oli silti suuri osa nuoren elämää. Musiikin avulla kulutettiin aikaa, koettiin yhteenkuuluvuutta ja käsiteltiin vaikeita asioita. Tärkeimmäksi musiikin merkitykseksi osoittautui sen tarjoama mahdollisuus paeta hetkeksi tästä maailmasta.