Italian renessanssi on perinteisesti nähty yhtenä historian käännekohtana, jolloin keskiajan ajattelutapaa vastaan syntyi kilpaileva humanistinen ajattelu. Vaikka aikakauden merkitystä on oikeutetusti madallettu järkeviin mittasuhteisiin, pidetään sitä laajasti poliittisen, kulttuurisen ja historiallisen kontekstin taitekohtana. Tärkeimpien humanistien — kuten Leonardo Brunin ja Lorenzo Vallan — ajatuksia onkin tutkittu laajasti, mutta joidenkin henkilöiden syvällisempi tutkimus on jäänyt uupumaan. Tällainen henkilö on esimerkiksi renessanssihumanisti Flavio Biondo. Hänen merkityksensä humanismille on kyllä tunnustettu, mutta syvempää tutkimusta etenkään hänen historiateoksestaan ei olla tehty. Tämä tutkimus keskittyy tarkastelemaan Biondoa ja hänen historiateostaan. Se pyrkii hahmottamaan hänen käsityksiään keisari-instituution luonteesta, siihen liittyvistä muutoksista ja jatkumoista vuosina 400–1261 sekä siitä, miten Biondo legitimoi keisarin asemaa eri aikoina. Tutkimuksessa käytetään päälähteenä Biondon teosta Historiarum ab inclinatione Romanorum imperii decades ja täydentävinä lähteinä hänen käyttämiään aikalaislähteitä. Tutkimuksessa hyödynnetään vahvasti filologisia metodeja kuten tekstin kontekstiin asettamista ja lähilukua yhdistettynä käsitehistorian ja poliittisen historian menetelmiin. Tutkimus sijoittuu lähteiden sisällön vuoksi vahvasti poliittiseen historian tutkimuskenttään. Tutkimuskysymysten valossa se tarkentuu entisestään instituutiohistoriaan. Lähteiden luonne taas suuntaa tutkimusta vahvasti sekä renessanssin ja humanismin historiaan että historiankirjoituksen historiaan. Tutkimuksessa selviää, että keisari-instituutiossa tapahtuu Biondon mukaan useita muutoksia, tärkeimpinä uudenlaisen keisari-instituution synty lännessä 800-luvulla ja valintakeisariuteen siirtyminen 1000-luvulla. Jatkumoita hahmottaessaan Biondolla korostuu kaksi eri ulottuvuutta: juridinen ja käytännön puoli. Vaikka moni asia muuttui juridisesti ajan kuluessa, moni asia pysyi käytännössä samana, kuten nähdään 400-luvun lopun ostrogoottivallasta Italiassa. Legitiimin keisarin tunnusmerkit vaihtelevat Biondolla halki Decadesin, muuttuen teoksen edetessä yhä enemmän paaveista riippuvaiseksi. Tunnusmerkit kehittyvät usein vastaamaan aikaa, jota milloinkin kuvataan. Teoksesta on löydettävissä myös useita hyvän ja huonon hallitsijan arkkityyppejä.