Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ulkomaalaisten laivojen merkitystä Suomen ulkomaankaupassa 1700–1800-luvuilla. Meritse kulkeneen Suomen viennin ja tuonnin kokonaiskuva on ollut kyseisellä ajanjaksolla pitkään vaikeasti hahmotettavissa, sillä ulkomaalaisen tonniston merkitys erityisesti Kaakkois-Suomen ulkomaankaupassa on saanut aiemmin vain vähän huomiota. Tämä artikkeli keskittyy Viipurin ja Haminan merenkulkuun 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella, joiden tarjoamien esimerkkien avulla tutkitaan ulkomaalaisten alusten merkitystä laajemmin Suomen merenkululle. Tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia sekä suomalaisen että kansainvälisen ulkomaankaupan ja merenkulun historiaan, sillä varsinkin Viipuri oli yksi Pohjois-Euroopan tärkeimmistä sahatavaran vientisatamista läpi 1700- ja 1800-lukujen. Äskettäin digitoitujen ja tietokantamuotoon vietyjen Tanskan Juutinrauman tullitilien avulla voidaan tutkia Itämeren ja Pohjanmeren välistä merenkulkua keskiajan lopulta aina 1800-luvun puoliväliin. Aiemmin Juutinrauman tullitilejä on ollut mahdollista käyttää joko massiivisena arkistoaineistona tai 1790-luvulle ulottuvien lähdejulkaisujen avulla. Digitaalisen tietokannan avulla tutkimus voidaan ulottaa aina vuoteen 1857, jolloin tullin periminen Juutinraumassa lopetettiin.