Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset kirjalliset ruotsin kielen taidot suomenkielisillä yliopisto-opiskelijoilla on. Tutkimuksen teoreettisena pohjana on käytetty Manfred Pienemannin prosessoitavuusteoriaa (1998). Tutkimuksessa selvitetään, mille prosessovoituvuusteoriassa määritellylle kehitysasteelle opiskelijat sijoittuvat ja kuinka opiskelijat hallitsevat tutkittavat kieliopilliset rakenteet. Tutkittavat kielioppirakenteet ovat kieltosanan paikka, adjektiivi attributiivisena ja predikatiivisena lauseenjäsenenä sekä verbimorfologia. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena sisällönanalyysinä, mutta siinä on myös kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimuksen aineistona on käytetty kymmenen matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa opiskelevan opiskelijan tutkintoon kuuluvan ruotsinkurssin lopputentin esseevastauksia. Informantit on valittu sattumanvaraisesti kurssin osallistujista, eikä ennakkotietoja ole kerätty. Tutkimus osoittaa, että neljä kymmenestä tutkitusta opiskelijasta saavutti korkeimman kehitysasteen ja kuusi kymmenestä tutkitusta opiskelijasta saavutti toiseksi korkeimman kehitysasteen. Opiskelijat onnistuivat keskimäärin hyvin tutkituissa kieliopillisissa rakenteissa sekä tekivät näissä rakenteissa vähän kieliopillisia virheitä. Tutkituista rakenteista eniten vaikeuksia tuotti kieltosanan paikka lauseessa ja vähiten ongelmia tuotti adjektiivi attributiivisena ja predikatiivisena lauseenjäsenenä.