Selvitän tässä tutkielmassa, miten suomalaisissa mediataloissa suhtaudutaan 360°-sisältöihin (2018). Päätarkoituksenani on ymmärtää ilmiötä ja sen ilmenemistä mediaorganisaatioissa. Selvitän samalla, miltä journalististen 360°-sisältöjen lähitulevaisuus näyttää tämänhetkisen kontekstin pohjalta. Mediatalojen suhtautuminen aiheeseen on ollut hämärän peitossa, mikä luo mielenkiintoisen lähtökohdan tutkimukselle. Viittaan 360°-sisältöjen termillä sekä 360°-videoihin että 360°-valokuviin, koska käsite ottaa molemmat kuvamateriaalit huomioon. Tällaisia sisältötyyppejä voisi yleisesti luonnehtia kuvamateriaaliksi, jota voi katsoa mihin suuntaan vain. Tutkimukseni on laadullinen. Aineistoni muodostuu yhteensä viidestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Valitsemani haastateltavat ovat Keskisuomalaisesta, Ylestä, Kalevasta, Turun Sanomista ja Helsingin Sanomista. Kaikissa näissä mediaorganisaatioissa on tehty 360°-sisältöjä ja mediatalojen asema uutisten tuottajana on Suomessa merkittävä. Analysoin aineistoni käyttämällä laadullista sisällönanalyysia. 360°-sisältöjen rooli mediataloissa on tällä hetkellä verkon rikastaminen ja lisäarvon tuottaminen, vaikka itse lisäarvosta ollaan vielä epävarmoja. Sisältöjen ei ole koettu lyöneen itseään läpi, vaan niitä pikemminkin vasta testataan, opetellaan ja jäsennellään tämänhetkisessä mediakentässä. Suurin syy 360°-sisältöjen tekemättä jättämiseen on resurssien puute. 360°-sisältöjen lähitulevaisuus nähdään heikoksi ja sisältötyypin katsotaan koskevan tulevaisuudessa enemmän valokuvaajien kuin toimittajien työtä.