Mielenfilosofian alaan kuuluvassa tutkielmassani tarkastelen filosofi Bennett W. Helmin käsitystä merkityksellisyydestä ja siihen liittyvästä emotionaalisesta konstituoitumisesta. Merkityksellisyydellä (import) Helm tarkoittaa jostain välittämistä tai jonkin arvostamista. Merkityksellisyyden konstituoitumisen ongelma käsittelee sitä, miksi ja miten asiat muodostuvat meille tärkeiksi ja ovat meille välittämisen arvoisia. Tutkielmani tavoitteena on analysoida Helmin vastausta tähän ongelmaan ja suhteuttaa sitä laajempaan filosofiseen keskusteluun. Tutkimusaineistoni koostuu Helmin keskeisten tekstien lisäksi valikoiduista kommentaarikirjoituksista. Lähestymistapani on käsiteanalyyttinen. Työni jakaantuu johdannon ja päätännön lisäksi kolmeen päälukuun. Ensimmäisessä pääluvussa (luku 2) selvitän, mitä Helm tarkoittaa merkityksellisyydellä. Lisäksi esittelen sen konstituoitumiseen liittyviä filosofisia ongelmia ja niiden taustoja. Helmin merkityksellisyyttä koskevan teoretisoinnin päätavoite on erilaisten dikotomioiden ohittaminen. Erityisesti hän kritisoi mielen tilojen tyypittelyä ja selittämistä pelkästään kognitiivisen tai konatiivisen vastaavuuden suunnan perusteella. Toisessa pääluvussa (luku 3) esittelen Helmin emootioteorian ja selvitän, miten se vastaa merkityksellisyyden konstituoitumisen ongelmaan. Helmin holistisen ajattelun mukaan merkityksellisyys konstituoituu arvioivien asenteiden avulla. Samalla merkityksellisyys synnyttää normatiivisia emootiokaavioita, joihin toimija on rationaalisesti sitoutunut. Merkityksellisyyden ja emootioiden väliset objektisuhteet selittävät sekä emootioiden fenomenologiaa että niiden intentionaalisuutta. Helmin malli sisältää jossain määrin myös heideggerilaisen ajattelun piirteitä. Merkityksellisyyden konstituoitumiseen vaikuttaa maailman ja mielen affektiivisuus sui generis. Tutkielmani viimeisessä pääluvussa (luku 4) suhteutan Helmin näkemyksiä mm. Charles Taylorin ja Jan Slabyn ajatteluun. Lisäksi käsittelen Helmin teoriaan kohdistettua kognitivistista kritiikkiä. Lopuksi arvioin Helmin ajattelumallin vahvuuksia ja heikkouksia. Esitän, että Helmin holistisen ajattelun ongelmana on toisaalta objektiivisuuden ja rationaalisuuden, toisaalta subjektin autonomisuuden vaatimus. Helmin malli tarjoaa kuitenkin varteenotettavan vaihtoehdon sille mielenfilosofiselle traditiolle, jossa korostuvat perinteiset dualismit ja dikotomiat.