Suomalaisten vastaanottokeskusten laitosmaisissa oloissa ja jatkuvassa odotuksen tilassa asuu tuhansia turvapaikanhakijoita, joiden osallistumisen mahdollisuudet ympäröivään yhteiskuntaan ovat rajalliset. Tästä huolimatta heidän odotetaan sopeutuvan ja sitoutuvan suomalaisiin arvoihin ja esimerkiksi hiljaisuuden vaalimiseen. Artikkelissamme tutkimme turvapaikkaprosessin ja yhden suomalaisen vastaanottokeskuksen äänimaiseman yhteen kietoutumista. Keskeinen löydös on, että keskuksen asukkaat elävät arkeaan liminaalitilassa kahden rinnakkaisen todellisuuden rajalla ja yhteiskunnan kynnyksellä.