Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella, onko esiopetusikäisten tyttöjen ja poikien lukivalmiuksien minäpystyvyydessä eroja sekä sitä minkälainen minäpystyvyys esiopetusikäisillä lapsilla on keskimäärin. Lisäksi oltiin kiinnostuneita siitä, kykenivätkö esiopetusikäiset lapset arvioimaan lukivalmiuksien minäpystyvyyttään taitojensa mukaisesti ja oliko tyttöjen ja poikien välillä eroja kyvyssä arvioida minäpystyvyyttä suhteessa taitoihin. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla 40 esiopetuksessa olevaa lasta, joista 21 oli tyttöjä ja 19 poikia. Lapsilta kysyttiin heidän arvioitaan lukivalmiuksien minäpystyvyydestä. Lisäksi lapset tekivät kuusi heidän lukivalmiuksien taitotasoaan kartoittavaa tehtävää, jotta voitiin arvioida olivatko lasten minäpystyvyysarviot yhteydessä taitotasoon. Aineisto analysoitiin monisuuntaisella varianssianalyysilla. Tulosten mukaan esiopetusikäisten lasten minäpystyvyys oli melko hyvä. Pojat kokivat minäpystyvyytensä kirjainten nimeämisen ja sanojen lukemisen osalta paremmiksi kuin tytöt. Kun tarkasteltiin lasten kykyä arvioida taitotasoa suhteessa minäpystyvyyteen havaittiin, että sanojen lukemisen osalta taitavimpien lasten minäpystyvyys oli tilastollisesti merkitsevästi parempi kuin keskivertaiset taidot omaavien lasten. Tyttöjen ja poikien välillä ei ollut eroa siinä, kuinka taitotaso oli yhteydessä minäpystyvyysarviointeihin.