Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan nuorten miesten odotuksia heidän toimintamahdollisuuksistaan uran ja perheen yhdistämisessä. Tutkimus asettuu muuttuvan miehisyyden keskustelun alle, käsitellen miehisyyden ja isyyden rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä niin yksilöiden, organisaatioiden kuin yhteiskunnankin tasolla. Sen lisäksi, että tutkielmassa perehdytään aiempaan tutkimukseen miesten uran ja perheen yhdistämisestä, käsitellään myös alhaisen syntyvyyden teorioita sekä suomalaista yhteiskuntaa ja sen perhevapaajärjestelmää tutkimuksen kontekstina. Tutkimuksen keskeisenä teoriana hyödynnetään Sen:n (1979; 1993) toimintamahdollisuuksien teoriaa, jonka avulla pyritään tarkastelemaan miesten odotuksia heidän toiminta-mahdollisuuksistaan uran ja perheen yhdistämisessä. Aineiston tuottamisessa käytettiin eläytymismenetelmää, jolla kerättiin yhteensä 45 narratiivia lapsettomilta kauppatieteitä opiskelevilta miehiltä. Narratiiveja analysoitiin teemoittelun, genreanalyysin ja tarinatyypittelyn avulla hyödyntäen lopuksi toimintamahdollisuuksien teoriasta (Sen, 1979; 1993) johdettua toimijuuskuilun (Hobson, 2011) käsitettä, jolla arvioitiin miesten narratiiveissaan konstruoimia toimijuuksien vahvuuksia. Narratiiveissaan miehet kuvailivat pääasiassa perheitä, joihin kuului heidän lisäkseen korkeasti koulutettu vaimo ja kaksi lasta. Uria miehet kuvasivat vaativiksi, asiantuntija- ja johtotehtäviä sisältäviksi. Uran ja perheen yhdistämiseen ratkaisuna nähtiin urakeskeinen puoliso sekä aika-paikka -joustava työ. 20 narratiivista oli havaittavissa suuri, 12:sta keskisuuri ja 13:sta pieni toimijuuskuilu. Jälkimmäisten narratiiveissa konstruoitiin vahvaa toimijuuden tunnetta ja uskoa paitsi oman elämän osasten onnistuneeseen järjestelemiseen, myös mahdollisuuksiin vaikuttaa perhemyönteisemmän yhteiskunnan rakentumiseen oman toiminnan kautta. Mielenkiintoista on, että vaikka miehet kuvasivat erinäisiä uran ja perheen yhdistämisen haasteita tarkastikin, jäivät lasten hoitoon liittyvät kuvaukset puuttumaan aineistosta täysin.