Tämän tutkimuksen keskeisenä ilmiönä tarkastellaan diskursiivisen lähestymistavan avulla, miten julkisella sektorilla työskentelevät keskijohdon esimiehet puhuvat ja sanallistavat omaa johtajuuttaan ja ammatillisia identiteettejään muuttuvassa työssä. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia diskursseja esimiesten puheesta hahmottuu, ja minkälaisia subjektipositioita näihin diskursseihin mahdollisesti liittyy. Muuttuneet keskijohdon esimiesten ammatillista osaamista koskevat vaatimukset ovat asettaneet uudenlaisia haasteita nykyajan esimiestyölle. Ammatillisia identiteettejä ja johtajuutta tutkimalla on mahdollista tukea esimiesten identiteettejä ja edesauttaa olosuhdemuutosten keskellä selviämistä, sekä näiden avulla parantaa esimerkiksi organisaatiomuutosten juurtumista.

Tutkimuksessa hyödynnettiin valmista haastatteluaineistoa, joka on kerätty vuonna 2013 ”Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen muuttuvassa työssä” –kehittämishankkeessa. Haastatteluaineisto rakentui kymmenestä korkeakoulu- ja terveydenhuoltoalan keskijohdon esimiehelle tehdystä haastattelusta, ja aineistoa analysoitiin diskurssianalyyttisin menetelmin.

Analyysin perusteella keskijohdon esimiesten puheesta hahmottui kuusi (6) erilaista diskurssia: ihmisten johtaja, työyhteisön kehittäjä, vastuunkantaja, sivustaseuraaja, yleismies ja kokonaiskuvan hahmottaja. Subjektipositioita hahmottui jokaisessa diskurssissa esimiehille itselleen, ja työntekijöitä positioitiin kahdessa (ihmisten johtaja - ja työyhteisön kehittäjä -) ja ylempää johtoa yhdessä (sivustaseuraaja-) diskurssissa.

Diskursseissa havainnollistuivat laaja-alaisesti esimiestyötä jäsentävät tekijät, kuten resurssien jakautuminen, valta sekä omat kyvyt ja arvovalinnat esimiehenä. Johtajuudessa korostuivat erityisesti ihmisten kohtaaminen ja työn kehittäminen, ja nämä tekijät näyttäytyivät myös selkeimmin ammatillisia identiteettejä tukevina. Tarvittavien resurssien, vaikutusmahdollisuuksien ja työkalujen puuttuessa omasta esimiestyöstä koettiin puheen perusteella kuitenkin irtaantumista, ja jatkuvasti muuttuva työympäristö ja ylhäältäpäin ohjautuvuus asettivat haasteita työlle. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella ammatillisia identiteettejä ja johtajuutta tulisi tukea työssä enemmän, ja tarjota esimiehille enemmän mahdollisuuksia ja tilaa oman identiteetin rakentamiselle.