Tässä tutkielmassa tarkastelen samaistumisen merkitystä kirjallisten, uskottaviksi tarkoitettujen henkilöhahmojen luomisessa. Selvitän sen tarpeellisuutta ja sen roolia osana luomisprosessia. Erityisesti keskityn henkilöhahmojen tunteiden ilmaisemiseen. Samaistumisen kautta käsittelen myös kirjailijoiden omakohtaisten kokemusten käyttöä romaaneissa sekä sitä, millainen elämä on elettävä voidakseen tulla kirjailijaksi, joka luo onnistuneita henkilöhahmoja.

Tutkielman taustaksi käyn läpi keskeisten termien erilaisia käyttötapoja, luovan prosessin kulkua ja kirjallisuuden kentällä viime vuosisatoina tapahtuneita muutoksia. Lisäksi esittelen tekniikoita, joita näyttelijät käyttävät tulkitessaan roolihahmojaan. Selvittääkseni samaistumisen merkitystä tuon esiin lukuisten kirjailijoiden näkemyksiä aiheesta perustuen Miten kirjani ovat syntyneet -luentosarjoihin sekä Laura Lindstedtin tapauksessa haastatteluun.

Tutkielmassa selviää, että termillä ”samaistuminen” on eri käyttötapoja. Aineiston perusteella voidaan todeta, että tietynasteinen samaistuminen on tärkeä työkalu uskottavia hahmoja luovalle kirjailijalle. Yhteneväisyydet tekevät samaistumisesta todennäköisesti helpompaa, mutta eivät ole välttämättömiä. Samaistumisen hyödyntämiseen tarvitaan kyky katsoa asioita ulkopuolelta ja pukea ne sanoiksi. Koska tällä taipumuksella on erilaisia syntytapoja, voi hyviä henkilöhahmoja luova kirjailija periaatteessa olla elänyt minkälaisen elämän tahansa.