Tutkimuksen tavoitteena oli Grounded theory -menetelmää käyttäen käsitteellistää lasten antamia merkityksiä laulusuzukimenetelmälle. Tutkimukseen haastateltiin kahdeksaa 6–12 vuotiasta laulusuzukioppilasta, joista kaikki olivat olleet mukana menetelmän toiminnassa kaksi vuotta tai pidempään. Lapsilta kerätyn aineiston pohjalta syntyi teoria, joka kuvaa yhteisöllisyyden rakentumista laulusuzukimenetelmässä. Teorian keskeisimmät prosessit olivat jakaminen, oppiminen ja itsenäistyminen. Näiden kolmen prosessin kannalta merkittäviä tapahtumapaikkoja olivat laulutunnin lisäksi perheen arki ja menetelmän toimintaan kuuluvat sosiaaliset tapahtumat. Lasten antamien merkitysten pohjalta syntyneet jakamisen, oppimisen ja itsenäistymisen käsitteet kuvaavat läheisen ihmisen kanssa vietettyä aikaa laulamisen parissa, toisilta oppimista, yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä läheisyyden ja yhteisöllisyyden kautta tapahtuvaa kasvua ja rohkaistumista. Yhteisöllisyyden rakentumisteoriaan löytyy yhteyksiä kehityspsykologisista teorioista ja sosiaalisista oppimisteorioista, jotka tukevat tutkimuksen tuloksia. Näistä teorioista ja yhteisöllisyyden rakentumisteoriasta on pääteltävissä, että yhteisöllisyydellä on merkitystä lasten oppimiselle ja itsenäistymiselle ja yhdessä vietetty aika mieluisan tekemisen parissa luo myös emotionaalisia siteitä perheenjäsenten ja vertaisten välille.