Kansallisella heräämisellä ja kansallisen tietoisuuden vahvistumisella oli keskeinen rooli 1800-luvulla, kun Suomen suuriruhtinaskunnassa alkoi olla pyrkimyksiä suomalaisuuden ja suomen kielen aseman edistämiseksi ja Suomi alkoi etsiä itseään kansana, nationa. Sana natio on viaton latinankielinen sana, jonka merkitys on ’kansa, kansanheimo’. Tähän sanaan pohjautuva termi nationalismi on sen sijaan useimmissa yhteyksissä ruma sana, vaikka se voisi yhtä lailla olla sisällöltään neutraali tai positiivinen. Se on kulttuurinen ja poliittinen käsite, jonka ilmentymät eri aikoina näyttäytyvät eri tavoin. Sanojen merkitys nousee aina käyttöyhteyksistä, siitä, missä kontekstissa ja missä tarkoituksessa sanaa käytetään. Suhtautuminen suomen kieleen nationalistisessa hengessä on sekin vaihdellut eri aikoina ja eri ryhmien keskuudessa. Tässä kolumnissa pohditaan sitä, missä määrin suomen kielen aseman puolustamisen voi liittää tai olla liittämättä nationalismiin.