Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia musiikkia alakoulussa opettavien luokanopettajien käsityksiä musiikkikasvatus –käsitteestä, millaisena musiikkikasvattajina he itsensä käsittävät ja mikä käsitys heillä on musiikin tarpeellisuudesta alakoulussa. Tutkimuksen teoriaosuudessa on avattu musiikkikasvatusta, musiikkikasvattajuutta ja perusopetuksen opetussuunnitelmia musiikin osalta. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka metodologisena menetelmänä on käytetty fenomenografista tutkimusmenetelmää. Aineisto on koottu puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastateltavana oli viisi musiikkia opettavaa luokanopettajaa. Aineisto on analysoitu fenomenografisen tutkimusmenetelmän mukaan päätyen tulosavaruuteen. Tuloksissa musiikkikasvatuksen käsitteeseen liittyvät kasvatus, toiminnallisuus, tunteet ja opetus. Luokanopettajien näkemykset omasta musiikkikasvattajuudesta koostuvat omasta toiminnasta, persoonasta ja musiikillisista taidoista. Käsitys musiikin tarpeellisuudesta alakoulussa pitää sisällään yhteisöllisyyden, luovuuden ja opettamisen välineenä toimimisen. Tutkimuksen perusteella luokanopettajilla on monipuoliset ja yhteneväiset käsitykset musiikkikasvatuksesta, omasta musiikkikasvattajuudesta ja musiikin tarpeellisuudesta koulussa. Käsitykset eroavat jonkin verran alan kirjallisuuden ja tutkimusten käsityksistä. Aineistosta nousseet käsitykset ovat yhteydessä luokanopettajien käytännön kokemuksiin ja heidän soveltamiin oppimistilanteisiin.