Tutkielmassa tarkastellaan aikuisten nuorena Suomeen muuttaneiden osallistujien käsityksiä suomen kielen omistajuuteen ja asiantuntijuuteen liittyen. Tutkimuksen kohteena ovat myös heidän oman äidinkielensä merkitys suomen oppimisessa sekä esiin nousevat kieli- ja oppimiskäsitykset. Käsitykset vaikuttavat sekä ohjaavat ihmisen toimintaa ja niissä ovat kuultavissa myös laajemmat yhteiskunnassa vallitsevat äänet ja ideologiat. Nuorten S2-oppijoiden käsityksiä on tarkasteltu ennen tätä tutkimusta vasta vähän. Aineisto koostuu vuosina 2015-2016 kerätyistä ja litteroiduista ryhmäkeskusteluista, joihin osallistui yhteensä kuusi osanottajaa. Aineiston avaamisessa olen hyödyntänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja dialogista focus group -analyysia sekä Aron (2009) ääniin ja käsityksiin keskittyvää dialogista tutkimusotetta. Tutkimus kuuluu S2-alan kielentutkimuksen ja sosiolingvistiikan kenttään. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiokulttuurinen ja dialoginen näkemys kielestä ja sen oppimisesta. Tutkimuksessa kävi ilmi osallistujien kokevan omistajuutta erityisesti arjessa tarvittavaan puhuttuun suomen kieleen. Kirjoitettu kieli puolestaan koettiin haasteellisena kielen osa-alueena, eikä siihen koettu omistajuutta. Kuitenkin sen hallintaa koettiin tarvittavan mm. työllistymisen takia. Suomea äidinkielenä puhuvat näyttäytyivät suomen kielen asiantuntijoina, joiden tuen avulla kieltä on mahdollista oppia jäljittelyn keinoin. Kieltä koettiin ylipäänsä opittavan arkisissa vuorovaikutustilanteissa muiden ihmisten kanssa. Rakenteisiin keskittyvä suomen kielen opiskelu ei puolestaan näyttäytynyt osallistujille relevanttina kielen oppimisen tapana. Oma äidinkieli koettiin tärkeänä voimavarana ja kulttuurisen identiteetin ylläpitäjänä. Sen käyttö rajoittui kuitenkin kotiin suomen ollessa hallitsevana kielenä kaikilla muilla elämän osa-alueilla. Suomen kielen sekoittuminen omaan äidinkieleen nähtiin negatiivisena asiana, ja osallistujat pyrkivät pitämään kielten käyttöalat ja niiden muodot erillään toisistaan. Käsityksissä oli nähtävissä laajemmin yhteiskunnassa vaikuttavaa yksikielisyyden ideologiaa, mutta myös käsitys kielestä vaihtelevina monikielisten resurssien hyödyntämisenä nousi esiin. Kieli ja kulttuuri punoutuivat osallistujien käsityksissä vahvasti yhteen. Suomen kielen oppiminen koettiin keskusteluissa vielä keskeneräisenä prosessina. Kielitaidon ei nähty kehittyvän lineaarisesti taitotasolta toiselle, vaan sen koettiin vaihtelevan ja voivan myös hävitä kielen käytön tai käytön puutteen mukaan.