Tutkielma käsittelee Euroopan parlamentin geenimuuntelukeskusteluja. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten parlamentin täysistuntokeskusteluissa pyritään muokkaamaan geenimuuntelun riskin käsitettä. Analyysimenetelmäksi on valittu Chaïm Perelmanin ja Stephen Toulminin argumentaatiomallit. Tutkimuksen aineiston muodostaa Euroopan parlamentin geenimuuntelukeskustelut vuosilta 1999–2015, joista tutkimukseen on valittu kahden EU:n geenimuuntelupolitiikan kannalta keskeisimmän lainsäädäntöprosessin täysistuntokeskustelut. Tutkimusnäkökulmana tutkielmassa on Ulrich Beckin modernin riskin käsite. Beckin muotoilema moderni riski on tietoriippuvainen. Jotta riski tunnistetaan yhteiskunnallisesti ja poliittisesti, se täytyy määritellä kielellisesti ja tiedon avulla. Myös riskien kausaalisuhde on yleensä kuviteltava, koska modernit riskit eivät ole enää havaintokykymme puitteissa. Modernit riskit ovat modernin tuotoksia ja teknologian kehittyminen lisää riskien monimutkaisuutta. Euroopan parlamentin geenimuuntelukeskusteluissa riskiä pyritään korostamaan ja minimoimaan erityisesti tieteelliseen tietoon ja asiantuntijuuteen liittyvällä argumentaatiolla. Geenimuuntelu pyritään esittämään myös kehityksen jatkumona, jolloin se on osa teknologian voittokulkua. Toisaalta geenimuuntelun argumentoidaan olevan samaa jatkumoa kuin aiemmat ruokakriisit. Myös eettiset kysymykset, luonto ja luonnollisuus ovat aiheita keskusteluissa. Geenimuuntelun riskinhallintapolitiikassa korostuvat vastuu, valinnanvapaus ja kansalaisten mielipide. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että EU:n geenimuuntelupolitiikkaan vaikuttavat useat eri asiat ja tahot. Parlamentin keskusteluista on nähtävissä sekä ulkoiset vaatimukset geenimuuntelun sääntelyn vähentämisestä että kansalaisten vaatimukset sääntelyn tiukentamisesta.