Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä vah-vuusperustainen opetus saa luokanopettajien kertomuksissa sekä miten erilaisten oppilaiden vahvuuksien löytymistä ja vahvistamista tuetaan inklusiivisessa koulussa. Tutkimuksessamme tarkasteltiin luokanopettajien käsityksiä vahvuusperustaisesta opetuksesta ja sen hyödyntämisestä luokkaan integroitujen oppilaiden kohdalla. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin narratiivisella haastattelulla. Haastatteluihin osallistui kuusi espoolaista luokanopettajaa, jotka työskentelevät inklusiivisessa koulussa. Myös aineiston käsittelyssä käytimme sekä narratiivista analyysia että narratiivien analyysia. Analyysin kautta nousivat esiin Vahvuus-Veikon, Intuitio-Irman ja Toimija-Tertun tyyppitari-nat. Saatujen tulosten mukaan luokanopettajat ymmärsivät vahvuusperustaisuuden monin eri tavoin. Opettajat eivät olleet saaneet vahvuusperustaisuuteen koulutusta vaan heidän tietämyksensä vahvuusperustaisesta opetuksesta nousi pääosin oman kiinnostuksen pohjalta hankitusta tiedosta. Luonteenvahvuuksia omatoimisesti opiskelleet opettajat määrittelivät vahvuudet positiivisen pedagogiikan teoriaan perustuen, mutta luonteenvahvuudet sekoittuivat myös akateemisiin taitoihin tai tunnetaitoihin. Opettajien tarinoissa nousi selkeästi esille osallisuuden pyrkimys ja halu oppilaiden hyvinvoinnin tukemiseen. Vahvuusperustainen lähestymistapa ei näyttäytynyt kuitenkaan erityisen merkittävänä integrointien yhteydessä. Vahvuusperustaisuutta merkittävämmäksi tekijäksi integrointiin liittyen opettajat kokivat yhtenäisen toimintakulttuurin tai sen puuttumisen.