Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen kansainvälisyyden merkityksiä. Tutkimuksen aineistona on neljän EU:n Nuoriso-ohjelman mukaiseen kansainväliseen ryhmätapaamiseen teini-ikäisenä osallistuneiden haastattelut. Haastattelut on toteutettu vuosien 2006 ja 2015 välillä 3-4 kertaa kunkin informantin kohdalla. Lisäksi olen reflektoinut autoetnografisesti omia kokemuksiani EU:n tuella toteutetun nuorisotoiminnan järjestäjänä ja analysoinut nuoriso-ohjelman opaskirjaa ja tarkastelemieni hankkeiden loppuraportteja.

Tutkimuksen lähtökohtana on kansalaisuus kansainvälisyyden perustana. Kansalaisuudet ovat olemukseltaan aina kuvitteellisia. Samoin kansainvälisyys määrittyy mielikuvituksen ja kerronnan kautta. Kansainvälisyys ei ole ilmiönä uusi, sillä ihmiset ovat olleet liikkeessä ja vuorovaikutuksessa alueellisista etäisyyksistä huolimatta jo ennen kansojen ja kansallisten rajojen keksimistä. Teknologisen kehityksen myötä ylirajainen vuorovaikutus on kiihtynyt ja monimuotoistunut. Tänä päivänä kansainvälisyys näyttäytyy yksilölle paitsi uusina toiminnan mahdollisuuksina arjessa, myös ulkopuolelta esitettyinä vaatimuksina.

2010-luvulla kansalaisuutta pidetään melko itsestäänselvänä asiana, jonka usein koetaan olevan sidottu yleisesti tunnustettuun kansallisvaltioon. Globalisaation myötä kansallisvaltion suvereenius on kyseenalaistunut esimerkiksi Euroopan integraation myötä. Samaistamispyrkimykset EU-instituutioon ovat johtaneet myös esimerkiksi käsitteen EU-kansalaisuus keksimiseen. EU:n Nuoriso-ohjelma ja sen alaohjelma nuorten kansainvälinen ryhmätapaaminen ovat myös osa EU-hallinnon mekanismeja, joilla pyritään sekä tukemaan että luomaan yhteisöllisiä sisältöjä instituution sisällä.

EU:n nuorisotoimintaohjelma on ollut laajalti suomalaisessa nuorisotyössä hyödynnetty mahdollisuus lakisääteiseen kansainväliseen toimintaan. Käytännössä yksilöt eivät ole vain vastaanottajan roolissa näissä prosesseissa, vaan muokkaavat tavoitteet itselleen sopiviksi. Vaikka ohjelman lähtökohdiksi voidaan osoittaa eurooppalaisen kilpailukyvyn kehittäminen, ovat osallistujien kansainvälisyydelle kertomat merkitykset tätä moninaisempia ja henkilökohtaisempia. Tässä aineistossa esiin nousevat kansainvälisyyden instrumentaalinen, yhteisöllinen, hedonistinen ja symbolinen merkitys.

Tässä pitkittäistutkimuksessa on havaittavissa, että EU:n Nuoriso-ohjelman mahdollistama kansainvälinen vuorovaikutus ja kohtaamiset ovat rohkaisseet osallistujia myös maailmankansalaisuuden ajatusta tukevaan osallistumiseen ja ajatteluun. Aineistossa ilmenneiden merkitysten perustana kuitenkin olivat kansallisiin rajoihin sitoutuminen ja niiden representointi heidän kerronnassaan. Uskon aineiston sisältöön vaikuttaneen oleellisesti myös informanttien omat käsitykset kansainvälisyydestä yleisesti jaettuna ihanteena.